Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja korona-aika

Terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat yksimielisesti huolissaan epidemian vaikutuksesta kaikkeen muuhun kuin covid-19:ta sairastuneiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja hoitoon. Useat palveluja tuottavat ja järjestävät tahot ovat vähentäneet ei- kiireellisten palvelujen tarjontaa. Monet palveluista olisivat siirrettävissä verkkoon, mutta näin ei kuitenkaan ole aina toimittu. 

Yhä enemmän puhutaan epidemian aikana kasvavasta hoitovelasta. Terveydenhuollon asiakkaat peruvat aikoja ja jättävät osallistumatta esimerkiksi joukkotarkastuksiin koronaviruksen tartunnan pelossa. Lähes kaikki kunnat ajoivat alas synnytysvalmennuksen heti poikkeustilan astuttua voimaan. Yhä useampi ohjattiin omatoimisesti tutustumaan sivustoihin, joissa kerrotaan synnytyksen kulusta. Isien sulkeminen pois osastoilta synnytyksen jälkeen on ollut myös kaikille todella kurjaa ja haastavaa.

On selvää, että koulutettua terveydenhuoltohenkilökuntaa, kokeneita ja osaavia kätilöitä varsinkaan, ei ole reservissä ja helposti otetavissa käytännön työhön. Kun välttämättömään sairastuneiden hoitoon siirretään osaajia, on pakko tietysti jostain tinkiä. Heti poikkeustilan aluksi lopetettiin erityisesti valmentavia ja seulovia palveluja. Raskaana olevilta, lapsilta ja perheiltä tinkiminen poikkeusloissakaan on kuitenkin hyvin lyhytnäköistä. Erityisesti sen vuoksi, että opetuksen siirtyminen pois koulun tiloista koteihin etänä tapahtuvaksi oli jo perheitä kuormittavaa. Naisten ja lasten eriarvoisuus on vaarassa voimistua entisestään. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lasten rokotuksien kattavuus on laskenut, kun aikoja on joko siirretty tai perheet itse ovat peruneet niitä.  Suomen Lääkäriliitto arvioi, että viikkotasolla noin 100 000 käyntiä jää toteutumatta. Hoitamatta jää leikkauksia, varhaisten oireiden tutkimista ja seulontoja. 

Kaikki tämä vaikuttaa myös kätilöiden työhön sairaaloissa. Gynekologisiin hoitoihin päästään myöhemmin kuin normaalioloissa ja pienet vaivat pahenevat ennen kuin niitä aletaan tutkia ja selvittää. Suuri huoli on raskaudenehkäisymenetelmien hankkimisen ja aloittamisen siirtäminen ja raskauden keskeytykseen hakeutumisen viiveet. Epidemiasta voi olla seurauksena ei-toivottuja raskauksia, kun ehkäisyn tarvitsijat eivät saa aikaa ehkäisyneuvolaan. Raskauden keskeytystä tarvitsevat eivät voi myöskään odottaa. Aika ja palvelua on saatava epidemia-aikaankin viiveettä.  Riski saada peruspalveluihin hakeutuessa koronavirustartunta on hyvin pieni. Samaan aikaan riski sairastua vakavasti on huomattavan paljon suurempi, jos varhaista tutkimusta ja hoitoa lykätään koronatartunnan pelossa. 

Maailmanlaajuisesti naisten seksuaaliterveys ja –oikeudet ovat jo kaventuneet, kun koronaepidemian varjolla on rajoitettu esimerkiksi pääsyä raskaudenkeskeytykseen. Suoranaisia naisiin kohdistuvia väkivallan tekojakin on jo valitettavasti nähty. Suomessa riski on myös olemassa, jos ehkäisevistä palveluista leikataan merkittävästi. 

Mitä Kätilöliitto ja joka ikinen kätilö voivat tehdä tilanteen korjaamiseksi? Voimme yhdessä pitää yllä keskustelua hoitovelan kasvun riskistä. Voimme kertoa naisille ja perheille, että tutkimuksiin ja hoitoon hakeutuminen on turvallista myös epidemia-aikaan. Voimme olla mukana kehittämässä etäpalveluja ja omissa verkostoissamme keskustella ehkäisevien palvelujen merkityksestä asiakkaidemme seksuaali- ja lisääntymisterveyden merkityksestä kokonaisterveydelle. Voimme olla sosiaalisessa mediassa aktiivisia ja kertoa, että täällä olemme teitä varten, ei hätää. 

Väsymätön tiedottaminen on nyt entistä tärkeämpää. Kätilöt tekevät työtään lähikontaktissa asiakkaidensa kanssa. Naiset ovat tottuneet puhumaan aroistakin asioista kätilönsä kanssa.  Kätilöön luotetaan. Nyt on aika kulkea naisten rinnalla entistä tiiviimmin sekä rohkaista ja tukea naisia ja heidän perheitään oman ja perheen terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseen ja edistämiseen myös tässä meille kaikille haasteellisessa poikkeustilanteessa. 

Haluan päättää tämän blogin lainaamalla Hanna Kivisaloa ja muistuttamalla, että kätilö on naisen paras kaveri. 

Blogitekstin on kirjoittanut Kätilöliiton puheenjohtaja Katriina

5.5. kansainvälisenä kätilönpäivänä: Kätilö-hoitaja-lääkäri

HOITAJA-LÄÄKÄRI 

Kun olin pieni, kävin viikottain isän kanssa katsomassa tätiäni hoivakodissa. Tädille vietiin aina kahvia Airamine termospullossa. Isä jutteli hänen kanssaan menneistä, koska täti muisti vain vanhoja asioita. Päivämäärä tai vuodenaika ei muistunut tädille mieleen, mutta kaikki 1950-luvulla navetassa elelleiden kissojen nimet tulivat kuin apteekin hyllyltä.

Pienen tytön keskittyminen herpaantui herkästi, kun huoneeseen tuli hoitaja. Seurasin heidän liikkeitään, miten saman huoneen asukkaita käännettiin sängyssä, miten tuotiin ruokaa ja juojaa, miten syötettiin heitä, jotka apua tarvitsivat. Kerran eräs hoitajista kysyi minulta: ”Mikäs tytyöstä tulee isona?” Vastasin hoitaja-lääkäri. Se oli varmasti hienoin ammatti, minkä saatoin kuvitella.

Tänä kätilönpäivänä olen entistäkin ylpeämpi ammattikunnastamme. Suuren yhteiskunnallisen haasteen edessä olemme osoittaneet sen, kuinka kätilö poikkeustilanteessakin on tilanteen tasalla. Olemme taitavia ja joustavia seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiantuntijoita. Uusia työskentelytapoja on kehitetty pikavauhtia vastaamaan ajan hengen vaatimuksia.

Nykyaikana kätilön voi tavata monessa eri työssä. Me hoidamme perinteisesti naisia ja perheitä, mutta nykyään enenevissä määrin myös muiden puolten edustajia.

Aloittaessani työuraa, ei kätilölle ollut töitä tarjolla. Tein alkuun töitä ortopedisellä osastolla, ja edelleen muistan lämmöllä kaikkia heitä, jotka tukivat minua uuden urani alkumetreillä. Yksi ikimuistoisimmista asiakaskokemuksista oli vanha herra, joka hämmentyi huomatessaan, että nimikyltissäni lukee KÄTILÖ. Hän aikoi heti soittaa vaimolleen, että nyt on mies itsekin päässyt kätilön hoiviin. Aiemmin vain vaimo oli saanut moisen kunnian.

Kätilöiden työkenttä on tänä päivänä ehkä laajempi kuin koskaan. Kätilöitä työskentelee kätilön ja sairaanhoidon eri aloilla. Myös alaa vaihtaneita kätilöitä on paljon. Voikin varmasti sanoa, että tämän päivän kätilö työskentelee maalla, merellä ja ilmassa.

Toivon, että jokainen meistä kätilöistä on ylpeä siitä, että kuuluu kätilöiden heimoon, oli oma ura sitten millä sektorilla tahansa. Meitä kätilöitä yhdistää rohkeus toimia kehittäjinä ja edistäjinä. Meiltä ei puutu rohkeutta nostaa epäkohtia esille.

Mutta ennen kaikkea meitä yhdistää sydän. Sydän, joka sykkii hoitotyölle, oli asiakkaana kuka tahansa, munasolusta mummoon.

Minun isäni oli sanonut ystävälleen juuri ennen kuolemaansa olevansa ylpeä siitä, että lapsesta tuli kätilö. Itse olen ylpeä siitä, että saan olla kätilö upeiden kätilöiden ketjussa.

HOITAJA-LÄÄKÄRI=KÄTILÖ

Blogin kirjoitti

Anitta

21.3 kansainvälinen Downin syndrooman päivä

213-päivän kampanja: Sukat saa rokata – erilaisuus on ainutlaatuista!

Kätilön hoitotyössä Downin syndrooma näkyy ajoittain ja herättää monesti keskustelua. Miten pitää toimia, mitä pitää sanoa tai tehdä tilanteessa, mikä on oikein ja mikä väärin, kun syntyy “yllätysDownvauva” tai vauvan erilaisuus huomataan synnyttäneiden osastolla?

Kätilönä minulla on ollut onni työskennellä useamman vuoden ajan Kätilöopiston sairaalan synnytyspuolella sissinä. Jo 80-luvun puolivälistä talossa oli vakiintunut toiminta, jossa kätilö kävi keskustelemassa vanhempien kanssa, kun heidän vauvalla epäiltiin tai oli todettu Downin syndroomaa. Vuosien varrella toiminta organisoitiin ja 2011 alettiin käyttämään lyhennettä ETRI, EnsiTukiTyöryhmäIstunto. ETRIssä lähestytään lapsen erityisyyttä neljästä eri näkökulmasta: tieto, tunne, tuki ja tulevaisuus. Vertaisvanhemmat ovat vahvasti mukana toiminnassa ja heidän tukensa perheille on äärimmäisen tärkeä. ETRI-työryhmän jäsenet ovat toiminnassa mukana vapaaehtoisesti, heidät koulutetaan keskustelemaan ja pitämään istuntoja. Istunnot ovat perheille maksuttomia, työntekijöille työaikaa ja heillä on mahdollisuus työnohjaukseen.

Oman lapsen erilaisuus on antanut pienen aavistuksen elämän moninaisuudesta. Kaikki ne uudet haasteet, mitkä on tullut eteen, on antanut uutta tietoa, ymmärrystä ja työkaluja omaan elämään ja työskentelyyn. Varmaan monille tuttu runo, Emily Perl Kingsleyn Welcome to Holland, hieman raottaa niitä tunteita mitä ehkä vanhempi saattaa tuntea, kun kerrotaan että sinun lapsellasi epäillään tai on Downin Syndroomaa, tai toki jokin muu erilaisuus. Kätilönä, ja äitinä, koen tärkeimmäksi, uskalluksen kohdata perheet, kuunnella ja olla aidosti läsnä. Se on minulle, kuten varmaan muillekin kätilölle ja koko hoitohenkilökunnalle pyrkimys, ja samalla ehkä se vaikein asia. Perheelle ei saa luvata asioita, jota ei voi pitää, pitää kertoa mitä tietää/ei tiedä ja koskaan ei saa valehdella!

Olen vuosien varrella häpeäkseni huomannut itsestäni sen, että en olekaan ollut niin suvaitsevainen ja avoin mitä aikaisemmin luulin. Tänä päivänä yritän vielä hieman enemmän ymmärtää juuri heidän haasteensa, jotta voin hoitaa heitä, heille sopivalla tavalla. Olen myös huomannut, että puhun luontevammin ja vapaammin arjesta sekä tuen tarpeesta kaikkien perheiden kanssa. Ajoittain perheet tai kollegat kokevat esimerkiksi sosiaalityöntekijän tekevän töitä vain “ongelmaperheiden” kanssa. Itse olen joutunut kokemaan, että mitä laajempi tukiverkosto perheelle saadaan kasvatettua sen parempi, tukea ei voi kenelläkään olla liikaa!

Aikoinaan kätilötyön opettajani sanoi, että kaikkia vanhempia pitää onnitella vauvan johdosta ja kaikkia lapsia pitää kehua kauniiksi. Yritän tehdä niin ja koen myös tärkeänä, miten puhun lapselle ja lapsesta, sanonko Down-vauva tai erityislapsi tai aloitanko lapsella, jolla on Downin syndrooma, tai jopa vain lapsi? Puhunko kromosomivirheestä vai muutoksesta? Mikä on tärkein ja oleellisin asia juuri sillä hetkellä, kun vauva on syntynyt? Hyötysikö koko perhe siitä, että vauva saa olla ihokontaktissa ja luoda yhteisen alun vierihoidossa? Toki jos lapsi tarvitsee hoitoa elämän alkumetreillä, sitä annetaan. Mutta Downin syndrooma ei kerro minkälainen lapsen elämä tulee olemaan, se ei myöskään kerro minkälainen luonne lapsella on, eikä se myöskään kerro minkälaista hoitoa hän tulee mahdollisesti tarvitsemaan. Se on niin pienestä kiinni, miten me puhumme ja kohtaamme toinen toisemme, kunnioitus pitäisi alkaa jo vastasyntynyttä kohtaan! Nuoruudesta muistan rippileiriltä papin sanat. Hän oli oivaltanut, että ihmiset luulevat, että he hymyilevät aina kun he näkevät lapsen, mutta että se ei ole totta. Hän otti asiakseen, hymyillä aina kun lapsen katse hakee kontaktia hänen kanssa.

Tänään haastan kaikki mukaan Sukat saa rokata-kampanjaan! Sekä kehotan kaikkia, miettimään miten on teidän itsenne kohdalla? Puhutko suoraan lapselle tai lapsen yli? Onnitteletko vanhempia vauvan johdosta ja kehutko vauvan kauniiksi? Hymyiletkö tuntemattomalle lapselle, kun katseenne kohtaa? Kokeilkaa, se palkitsee! Omaa sydäntä lämmittää erityisen paljon se, kun saan maailman kauniimman hymyn lapselta, jota yleensä vaan tuijotetaan! Se hymy on aito ja ainutlaatuinen!

Pidetään huolta toisistamme,

mette

Blogin kirjoittaja on Mariette Pontán, kätilöliiton hallistusjäsen, kätilö ja etri-työntekijä HUS/ESSYn synnyttäneiden osastolla, sekä kolmen lapsen äiti (nuorimaisella todettu harvinainen kromosomimuutos).

ETRI:stä voit lukea 

https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ongelmat/kohtukuolema https://www.downiaiset.fi/uutiset/liity-sukat-saa-rokata-erilaisuus-o/

#SukatRokkaa #RockaSockorna #LotsOfSocks #downiaiset #WorldDownSyndromeDay #WDSD20

Tyttöjen sukuelinten silpomisen perinne tulee saada katkaistua

Silpominen puheeksi

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen vastaista päivää. Tyttöjen sukuelinten silpominen loukkaa useita ihmisoikeuksia. Jokaisella tytöllä on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa ja identiteettiinsä. Koskemattomuuden rikkominen jättää helposti elinikäiset jäljet, joten asiaan on erittäin tärkeä puuttua.

Tyttöjen sukuelinten silpominen tarkoittaa kaikkia ilman lääketieteellistä syytä tehtyjä toimenpiteitä, joissa vahingoitetaan tytön ulkoisia sukuelimiä. Alun perin silpominen on tarkoitettu tytön parhaaksi ja suojaamaan tytön koskemattomuutta ja siveyttä ennen avioliittoa. Myös monet muut erilaiset syyt, kuten puhtauskäsitykset, kulttuuriin liittämisen rituaalit ja esteettiset syyt pitävät perinnettä yhä yllä joillain alueilla. Usein perinteen ajatellaan liittyvän tiettyihin uskontoihin, mutta mikään uskonto ei perusopetuksissaan kehota silpomiseen ja silpomista on harjoitettu esimerkiksi jo ennen kristinuskon ja islamin syntyä. Virheelliset uskonnon tulkinnat voivat kuitenkin puoltaa perinteen jatkamista.
Silpomista harjoitetaan eri puolilla maailmaa. Silpominen on yleisintä Afrikan maissa, mutta on hyvä pitää mielessä, että perinnettä harjoitetaan myös esimerkiksi Lähi-idän ja Aasian alueilla. Silpomisikä vaihtelee kulttuurista toiseen ollen yleisintä 4–12 -vuotiaana. Maailmassa arvioidaan olevan noin 3 miljoonaa tyttöä vaarassa joutua silvotuksi, vaikka viime aikoina on saatu viitteitä perinteen vähenemisestä. Suomessa silpomisen riskissä ovat erityisesti juuri maahan tulleet tytöt, jotka ovat lähtöisin maista, joissa perinnettä harjoitetaan.

Viimeistään raskausaikana avausleikkaukseen

Silpominen on otettava puheeksi kaikkien silpomisperinnettä harjoittavilta alueilta lähtöisin olevien kanssa terveydenhuollon asiakaskontakteissa. Silpomisen läpikäyneille nuorille tytöille tulee tarvittaessa tarjota mahdollisuutta avausleikkaukseen jo ennen seksielämän aloittamista. Avausleikkaus on nopea polikliiniinen toimenpide, jossa suljettuja häpyhuulia yhdistävä arpikudos avataan ja näin helpotetaan muun muassa virtsaamiseen, kuukautisvuotoon ja yhdyntöihin liittyviä vaivoja. Raskauden ja synnytyksen yhteydessä korostuu vastasyntyneen tytön koskemattomuuden huomioiminen sekä tulevan äidin hyvinvointia. Raskauden aikana tehty avausleikkaus helpottaa raskauden ja synnytyksen seurantaa ja vähentää esimerkiksi sektioiden ja repeämien riskiä. Avausleikkauksen yhteydessä naiselle tulee tarjota tukea siihen minäkuvan muutokseen ja uusien fyysisten tuntemusten läpikäymiseen, minkä toimenpide aiheuttaa. Myös seksuaalineuvojan tai -terapeutin tapaamista suositellaan.

Mahdollisuus korjausleikkaukseen

Silpomisen läpikäyneelle naiselle voidaan tarjota myös plastiikkakirurgista korjausleikkausta. Korjausleikkaus tarkoittaa arpikudoksen poistoa sekä häpyhuulien ja klitoriksen uudelleen muovaamista. Korjausleikkauksella voidaan parantaa seksuaalista hyvinvointia ja nautinnon löytymistä, mutta oleellista siinä on erityisesti sukupuoli-identiteetin ja naiseuden tukeminen sekä naisen itseluottamuksen vahvistaminen. Suomessa korjausleikkauksia tehdään Töölön sairaalassa Helsingissä Plastiikkakirurgian klinikassa. Korjausleikkaukseen voi pyytää lähetteen omalta lääkäriltä ja leikkaus kuuluu julkisen terveydenhuollon piiriin.

Tytön siveys ei riipu silpomisesta Jokaisen tuoreen vanhemman on hyvä kuulla oman lapsensa olevan hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Silpomisperinnettä harjoittavasta maasta lähtöisin olevien perheiden kanssa keskusteltaessa on hyvä korostaa tytön oikeutta koskemattomuuteen, silpomisen terveyshaittoja ja silpomisen lainvastaisuutta Suomessa. Perheiden kanssa on hyvä puhua myös siitä, että tytön siveys ei ole riippuvainen silpomisesta. Synnytyksen jälkeen lapsivuodeosastolla viimeistään lastenlääkärin tarkastus perheen kotiutuessa on se hetki, jolloin silpominen on syytä ottaa puheeksi.

Miten ottaa puheeksi?

Naisen elämänkaaren aikana tulee raskausajan lisäksi muitakin oivallisia hetkiä ja tilanteita, joissa kätilölle tarjoutuu tilaisuus ottaa asia puheeksi ja tukea naista hakemaan apua vaivoihinsa. Monelle Suomessa pitkään asuneelle silpomisperinnettä harjoittavasta maasta lähtöisin olevalle silpomisaihe voi olla jo hyvinkin etäinen ja vieras. Suomessa syntyneet tytöt, joiden vanhemmat ovat lähtöisin perinnettä harjoittavilta alueilta, eivät välttämättä ole koskaan edes kuulleet asiasta. Tämän takia jokaisen ammattilaisen tulee kiinnittää huomiota siihen, miten asian ottaa puheeksi. Asiakkaan tuomitseminen tai kysymättä olettaminen ei vie perinteen lopettamista eteenpäin. Asiaa voi lähestyä esimerkiksi kertomalla silpomisesta yleisellä tasolla, kysymällä onko asia asiakkaalle tuttu ja kysymällä perheen omista ajatuksista asian suhteen. Asian kirjaaminen potilastietojärjestelmään on tärkeää, jotta voidaan välttää turhauttava asian kysyminen uudelleen ja uudelleen. Kirjattu tieto asian puheeksi otosta auttaa myös huomaamaan, jos aiemmissa hoitokontakteissa asia on jäänyt selvittämättä.

Vaikka aihe tuntuisi vieraalta, on meidän jokaisen kätilön tehtävä kuitenkin ottaa se puheeksi naisen kanssa ja tarjota hänelle apua samalla tukien perhettä katkaisemaan perinne omien tyttäriensä kohdalla.


Lisätietoa:
Koukkula, M. & Klemetti, R. 2019. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma. STM. Julkaisuja. 1/2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4029-1 

Blogitekstin on kirjoittanut
Mimmi Koukkula
Kuvassa vierailulla Somalimaassa Hargeisassa synnytyshuoneessa.
Kuva: Reija Klemetti

Kuinka monta kätilöä on varaa menettää?

Perinteisesti on ajateltu, että terveydenhuoltohenkilöstöltä eivät työt lopu. Aina tarvitaan sairaanhoitajia ja kätilöitä. Eivät edes nälkävuodet tai sota-aika lopettaneet lasten hankkimista, kätilöillä riitti töitä, vaikka kansakunta koki kovia. Tai ehkä juuri sen vuoksi – lapsi toi mukanaan myös toivon huomisesta.

Toisaalta oikeus päättää lapsen hankinnasta on jokaisen omassa päätäntävallassa oleva asia, josta ulkopuolisen ei ole mahdollista sanoa juuri mitään.

Syntyvyys Suomessa laskee, on laskenut jo jonkin aikaa. Sairaaloiden aloittaessa kustannusten leikkaamisen mietitään, mistä voidaan vähentää? Mikäli kätilö nähdään ainoastaan synnytysten hoitajana, on melko selvää, että leikkuri kohdistuu nimenomaan kätilötyövoimaan.

Kokeneita, sairaalan ja alueensa väestön tuntevia kätilöitä siirretään muille osastoille ja töihin saatesanoilla, että nyt et sitten enää esittele itsesi kätilönä. Urologisella tai kirurgisella osastolla on kuitenkin paljon juuri kätilölle sopivaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen ja hoitamisen työtä. Miksei kätilö voi siis ylpeänä kantaa nimikyltissään sanaa kätilö?

Meidän kaikkien vastuulla on kertoa, mitä kätilö tekee. Synnytys on kaikille selvä asia mutta entäpä muu osaaminen? Seksuaali- ja lisääntymisterveys on jokaisella potilaalla ja asiakkaalla, ja monia asioita voisimme hoitaa, jos meille vain annetaan mahdollisuus, paljon paremmin kuin nykyisin.

Toistuvien keskenmenojen hoitaminen, hedelmällisyyshoidot, seksitautien hoitaminen, seksuaaliväkivaltaa kokeneen hoitaminen ja tukeminen, seksuaali- ja parisuhdeneuvonta esimerkiksi on kätilöiden osaamista. Sen sijaan, että luovutaan osaavista ja kokeneista kätilöistä, voitaisiinkin hoitaa paremmin jo olemassa olevia asiakas- ja potilasryhmiä. Nähdäänkö seksuaaliterveys tärkeänä?  Onko sen hoitamiseen varaa, mistä rahat kysyvät taloudesta vastaavat.

Sairaanhoidon haaste on se, että kaikki tulokset eivät näy kvartaalissa, ei edes vuodessa. Tänään seksuaaliväkivaltaa kokenut alkaa voida huonosti ehkä vasta vuosien päästä. Nyt seksitautia sairastava tarvitsee hedelmällisyytensä tueksi hoitoa ehkä vasta kymmenen vuoden päästä. Vastasyntyneen vavan vanhempien parisuhteen tukemiseen käytetty aika näkyy hyvinvointina vuosien ajan. Seksuaaliohjausta urologisella tai kirurgisella osastolla saanut miespotilas hyötyy siitä lopun elämäänsä. Synnyttäjät ansaitsevat kätilön, jolla on enemmän aikaa olla läsnä.

Mistä päättäjä saa malttia resursoida kätilöihin nyt, kun tulos näkyy usein vasta vuosien päästä? Kätilöt ovat olleet aina rohkeita, kun omaa asiakaskuntaa on pitänyt puolustaa, onpa kyse kivunlievitysestä synnytyksessä, aborttioikeudesta tai raskauden ehkäisyn saamisesta kaikkien ulottuville. Sitä rohkeutta tarvitaan edelleen ja nyt entistä enemmän. Oikeus saada tuke aja hoitoa seksuaaliterveyteensä on seksuaalioikeus. Kaikkien ihmisten seksuaalioikeudet ovat jakamattomia ja osa ihmisoikeuksia. Hyvinvointivaltiolla tulee olla varaa hoitaa kansalaisensa hyvin ja oikeaan aikaan myös silloin, kun kyseessä on seksuaali- ja lisääntymisterveys.

-Katriina-

Kätilöiden vuosi 2020

Kätilö on usein työssään uuden äärellä; uuden elämän, uuden toivon, uuden ihmisen. Nyt edessämme on uusi vuosi, uusi mahdollisuus. Taaksemme jää Kätilöliiton juhlavuosi ja kokonainen vuosikymmen. On aika kääntää sivua ja jatkaa matkaa, yhdessä eteenpäin. Uusi vuosi tuo tullessaan myös aiheen nostaa rintaa rottingille ja kertoa kaikille, että hei, me ollaan kätilöitä!

Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut vuoden 2020 olevan sairaanhoitajien ja kätilöiden vuosi. Kätilöt ovat yksi yhteiskuntien muuttumisen ja ihmisten hyvinvoinnin paranemisen kannalta kriittisesti tarpeellinen ammattiryhmä. Maailmalla perheet ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Moni nuori jää ilman seksuaali- ja lisääntymiskasvatusta, uusi äiti synnyttää ilman kätilön tukea ja erilaisten naistentautien kanssa kamppailevat naiset joutuvat kohtaamaan sairautensa ilman ammattilaisen tukea.

Olemme Suomessa monessa suhteessa onnekkaassa asemassa; naiset ja perheet saavat pääsääntöisesti erittäin laadukasta tukea ja hoitoa elämän eri vaiheissa. Kätilöiden eettiset ohjeet ohjaavat työtä ja kätilöt saavat työskennellä laajalla kentällä naisten ja perheiden parissa. Mutta myös meillä on omat haasteemme Suomessa. Keskittämisen seurauksena monen perheen matka lähimpään synnytyksiä hoitavaan yksikköön on pidentynyt, naistentautien yksiköitä on sulautettu muihin erikoisaloihin ja jatkuvat säästöpaineet kuormittavat kätilöitä, työhyvinvointi muuttuu työpahoinvoinniksi. Riittävyyden tunne ja kyky tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla ovat koetuksella.

Omaan työhön ja työoloihin pitää olla mahdollisuus vaikuttaa. Ensi vuoden aikana meillä on erinomainen mahdollisuus saada äänemme kuuluville. Voimme pyrkiä vaikuttamaan yksittäisinä kätilöinä, yhdistyksinä, yhteisönä ja liittona. Nyt on tilaisuutemme!

Kansainvälinen kätilöliitto (ICM) kehottaa: celebrate, demonstrate, mobilise, unite. Juhli, näytä esimerkkiä, liikuta/pane liikkeelle ja yhdistä.  ICM tunnistaa kätilöiden tekemän tärkeän työn kansainvälisesti ja haluaa yhdistää kätilöt ja naiset tasa-arvoisen maailman puolesta. Vuoden tavoitteena on juhlistaa kätilöiden työtä, nostaa esille maailmalla vallitsevat vaikeat työolosuhteet ja vaikuttaa päättäjiin, jotta ympäri maailmaa ymmärrys panostaa laadukkaaseen terveydenhuoltoon niin kätilöiden kuin myös sairaanhoitajien työn arvostamisen kautta lisääntyisi. 

Vuoden 2020 aikana myös Kätilöliitto toivoo kaikkien juhlistavan kätilöiden työtä ympäri maailmaa. Jokaisella naisella ja perheellä on oikeus kätilöön, koko elämän läpi. Toivomme, että yksittäiset kätilöt, yhdistykset ja yhteiskunnalliset vaikuttajat lähtevät mukaan tähän vuoteen oman panoksensa avulla.

Investoiminen kätilöihin kannattaa

Voit seurata kansainvälin juhlavuoden kulkua sekä WHO:n että ICM:n kanavien kautta. ICM:n vuosi käynnistyy heti tammikuussa. ICM haastaa kaikki kätilöt lisäämään kuvia vuoden ensimmäisen päivän vauvoista kätilön käsissä. Kuvan voi jakaa Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa hästägillä #midwives2020 @worldmidwives. Kätilöliitto kehottaa lisäämään myös hästägin #kätilöt2020

Kuvausohje ja kuvan lisääminen somekanaville:

•        Muista aina kysyä lupa perheeltä kuvan ottamista ja julkaisemista varten
•        vauva on syntynyt 1.1.2020
•         kätilö auttoi lapsen maailmaan
•        kuvassa tulisi olla äiti, lapsi ja kätilö
•        käytä hästägejä: #midwives2020 #kätilöt2020 @worldmidwives @kätilöliitto

Ota seurantaan liiton eri somekanavat ja pääset ensimmäisten joukossa mukaan juhlintaan ja vaikuttamiseen.

Minä kätilönä asetan ensi vuoden tavoitteeksi vaikuttaa yhteiskunnallisesti, haastaa päättäjiä ja tehdä Suomessa tehtävää erittäin laadukasta kätilötyötä näkyväksi maailmalla. Mikä on sinun tavoitteesi ensi vuodelle?

Toivon, että uusi alkava vuosi ja vuosikymmen on meille jokaiselle onnekas ja täynnä välittämistä sekä rakkautta.

Kätilöiden vuotta toivottaen,

Anna-Kaisa

Blogitekstin kirjoittaja on kuopiolainen kätilö ja Kätilöliiton uusi varapuheenjohtaja. 

Mistä löydät sä kätilön, onko sopiva sulle hän?

Ammattimaisella kätilöinnillä on maassamme pitkät perinteet. Suomessa kätilöitä on koulutettu jo yli kahdensadan vuoden ajan. Koulutetun kätilön historia on Suomessa tuplasti pidempi kuin maamme itsenäisyys. Koulutuksessa vastataan kunkin ajan haasteisiin ja koulutuksen - niin opetettavien sisältöjen kuin pedagogiikan - onkin muututtava ajan mukana. Tällä hetkellä maailma tuntuu olevan kovemmassa muutoksessa kuin aikoihin. Ihmisoikeuksia ja niiden mukana erityisesti naisten ja sukupuoli- sekä seksuaalivähemmistöjen seksuaalioikeuksia pyritään kaventamaan kaikkialla, myös Euroopassa. Sosiaalinen media ja parantunut tiedonkulku tuovat muutokset ja kuohunnan kaikkien tietoisuuteen reaaliajassa. Eikä tuo muutos aina näytä hyvältä.

Miten kätilöt pysyvät mukana ja vastaavat haasteisiin? Kaksi sataa vuotta sitten kätilön paras avu oli yksin selviäminen kiperissä tilanteissa usein tiettömien taipaleiden takana, nykytiedon valossa varsin puutteellisin tiedoin ja välinein. Ratkaisu oli tuolloin rohkeus, kekseliäisyys ja joskus ronskiuskin. Nykykätilö tekee työtään tiimissä, uusimpaan tutkimustietoon perustuen, ja tieto hänen osaamisestaan jaetaan heti – niin hyvässä kuin pahassa. Monissa ammateissa pitää aina olla parhaimmillaan, erityisesti niin on synnytyskätilöiden työssä. Synnytys voi olla juuri nyt asiakkaana olevan perheen ainoa. Jotta vastaamme meille asetettuihin toiveisiin, onkin nykykätilön paras avu sensitiivisyys ja dialogisuus.

Kätilön työkenttä on laaja; jokaisella ihmisellä on seksuaali- ja lisääntymisterveys ja jokainen tarvitsee sen tiimoilta tukea ja hoitoa elämänsä varrella. Mutta mistä apua tarvitseva kätilönsä löytää? Missä kätilöt tekevät työtään? Minulta kysytään usein teenkö vielä kätilön töitä? Kyllä teen, olen tehnyt jo 35 vuotta, vaikka vain pienen osan siitä synnytyssalissa. Puheenjohtajana Kätilöliitossa minulla on onneksi tukenani ja osaamistani ohjaamassa yli 4000 valmistunutta ja opiskelevaa jäsentä kätilöimisen laajalta kentältä.

Kätilö on seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiantuntija, joka tekee työtään kaikkialla, missä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja tarjotaan. Kätilö on mukana esimerkiksi, kun raskautta ehkäistään tai seksuaalisuuteen tai sukupuoleen liittyviä pohdintoja mietitään, kätilö on mukana, kun raskautta ei ala kuulua tai se on alkanut aikaan, joka ei ole raskaudelle mahdollinen. Kätilö on mukana, kun vauvaa odotetaan ja synnytetään ja vanhemmuus alkaa konkreettisesti. Kätilö tukee vanhempia imetyksen onnistumiseksi. Kätilön apua on tarjolla naistentautien polilla ja osastolla, hal-polilla, trans-polilla sekä seri-työssä.

Kätilö tekee työtään itsenäisesti mutta aina vahvasti myös tiimissä, johon hän tuo oman osaamisensa. Niin kuin kaikessa työssä, niin kätilöimisessäkin tulee hyväksi, jos maltaa kuunnella, harjoitella ja pyytää apua. Kun oma osaaminen kasvaa, kätilön tehtävä on tukea uusia nuoria kätilöitä löytämään oma tapansa tehdä parasta mahdollista tutkimukseen perustuvaa ja dialogista kätilötyötään. Seuraavan sukupolven opettaminen ei ole vain kätilöopettajien työtä vaan ihan jokaisen kätilön vastuulla. Tullakseen hyväksi mentoriksi on jokaisen kokeneen kätilön hyvä ajoittain pysähtyä oman arvomaailmansa ja ihmiskäsityksensä äärelle sekä pohtia kehittymisen tarvetta. Jokainen kätilö muistaa ensimmäiset kätilöohjaajansa. Tehdään niistä muistoista voimamuistoja, joihin on hyvä ja voimauttavaa palata.

Riippumatta siitä, mistä asiakkaasi, potilaasi, tutkittavasi sinut hyvä kätilö löytää, toivon että he löytävät sensitiivisen kätilön, joka on aina riittävästi parhaimmillaan.

Katriina

Kätilöiden välisestä ystävyydestä

 Tekstin kirjoittanut oululainen kätilö ja hallituksen jäsen Anitta Nykyri

Olen juuri ollut neljä päivää Tampereella. Kaksi päivää töissä synnytysseminaarissa ja kaksi päivää Kätilöliiton hallituksen kokouksessa. Näiden päivien aikana tunne siitä, kuinka kätilöt ovat yksi, vahva heimo, vahvistui entisestään. 

Synnytysseminaarissa toisilleen entuudelta tuntemattomat kätilöt tekivät yhdessä Hands on - harjoituksia ja osallistuivat simulaatioharjoituksiin. Kaveria kannustettiin ja autettiin, opiskelijat ja jo hieman kokeneemmat kätilöt toimivat yhdessä toistaan tukien. 

Minun omin alani kätilömaailmassa on imetys ja siihen liittyvät näkökulmat. Simulaatioharjoituksissa pääsin kokemaan ulosauton huikeuden, vaikkakin vain nukella. Kädet asettuivat kuin taikaiskusta juuri oikeisiin asemiin, vaikka edellisestä oikeasta ulosautosta on jo vierähtänyt aikaa. Kiitos Niina avusta ja rohkaisusta😊 

Luennot herättivät keskustelua ja ajatuksia, näitä jaettiin tauoilla ja toivottavasti keskustelu jatkuu myös työpaikoilla. Jokaisella meistä on lakisääteinen oikeus täydennyskoulutukseen, muistakaa tutustua ensi vuoden monipuoliseen koulutustarjontaan ja tulkaa mukaan. Jos tulet mukaan itse maksavana, kannattaa hakea Liitolta stipendiä osallistumismaksuun. 

Synnytysseminaarin jälkeen Kätilöliiton hallitus piti kaksipäiväisen kokouksen, jonka aikana käytiin paljon rakentavaa keskustelua. Pyrimme ensi vuonna vastaamaan vuosikokouksessa esitettyyn toiveeseen avoimuudesta ja keskustelusta. 

Vuosi 2020 on sairaanhoitajan ja kätilön vuosi. Toivonkin, että jokainen kätilö, joka tekee töitä tällä hetkellä muissa kuin juuri kätilön töissä, on rohkeasti ja ylpeästi kätilö. 

Työskennellessäni kirurgisella osastolla urani alussa kannoin ylpeänä kätilön merkkiä, ja sain usein kuulla, kuinka hienoa oli olla kätilön käsissä. Minä olen iloinen ja ylpeä siitä saadessani olla osa upeaa kätilöperhettä, perhettä, jossa välillä mielipiteet eroavat toisistaan, mutta kaikilla on sama tavoite, asiakkaan parhaaksi toimiminen.  

x