Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen vastaista päivää. Tyttöjen sukuelinten silpominen loukkaa useita ihmisoikeuksia. Jokaisella tytöllä on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa ja identiteettiinsä. Koskemattomuuden rikkominen jättää helposti elinikäiset jäljet, joten asiaan on erittäin tärkeä puuttua.
Tyttöjen sukuelinten silpominen tarkoittaa kaikkia ilman lääketieteellistä syytä tehtyjä toimenpiteitä, joissa vahingoitetaan tytön ulkoisia sukuelimiä. Alun perin silpominen on tarkoitettu tytön parhaaksi ja suojaamaan tytön koskemattomuutta ja siveyttä ennen avioliittoa. Myös monet muut erilaiset syyt, kuten puhtauskäsitykset, kulttuuriin liittämisen rituaalit ja esteettiset syyt pitävät perinnettä yhä yllä joillain alueilla. Usein perinteen ajatellaan liittyvän tiettyihin uskontoihin, mutta mikään uskonto ei perusopetuksissaan kehota silpomiseen ja silpomista on harjoitettu esimerkiksi jo ennen kristinuskon ja islamin syntyä. Virheelliset uskonnon tulkinnat voivat kuitenkin puoltaa perinteen jatkamista.
Silpomista harjoitetaan eri puolilla maailmaa. Silpominen on yleisintä Afrikan maissa, mutta on hyvä pitää mielessä, että perinnettä harjoitetaan myös esimerkiksi Lähi-idän ja Aasian alueilla. Silpomisikä vaihtelee kulttuurista toiseen ollen yleisintä 4–12 -vuotiaana. Maailmassa arvioidaan olevan noin 3 miljoonaa tyttöä vaarassa joutua silvotuksi, vaikka viime aikoina on saatu viitteitä perinteen vähenemisestä. Suomessa silpomisen riskissä ovat erityisesti juuri maahan tulleet tytöt, jotka ovat lähtöisin maista, joissa perinnettä harjoitetaan.
Viimeistään raskausaikana avausleikkaukseen
Silpominen on otettava puheeksi kaikkien silpomisperinnettä harjoittavilta alueilta lähtöisin olevien kanssa terveydenhuollon asiakaskontakteissa. Silpomisen läpikäyneille nuorille tytöille tulee tarvittaessa tarjota mahdollisuutta avausleikkaukseen jo ennen seksielämän aloittamista. Avausleikkaus on nopea polikliiniinen toimenpide, jossa suljettuja häpyhuulia yhdistävä arpikudos avataan ja näin helpotetaan muun muassa virtsaamiseen, kuukautisvuotoon ja yhdyntöihin liittyviä vaivoja. Raskauden ja synnytyksen yhteydessä korostuu vastasyntyneen tytön koskemattomuuden huomioiminen sekä tulevan äidin hyvinvointia. Raskauden aikana tehty avausleikkaus helpottaa raskauden ja synnytyksen seurantaa ja vähentää esimerkiksi sektioiden ja repeämien riskiä. Avausleikkauksen yhteydessä naiselle tulee tarjota tukea siihen minäkuvan muutokseen ja uusien fyysisten tuntemusten läpikäymiseen, minkä toimenpide aiheuttaa. Myös seksuaalineuvojan tai -terapeutin tapaamista suositellaan.
Mahdollisuus korjausleikkaukseen
Silpomisen läpikäyneelle naiselle voidaan tarjota myös plastiikkakirurgista korjausleikkausta. Korjausleikkaus tarkoittaa arpikudoksen poistoa sekä häpyhuulien ja klitoriksen uudelleen muovaamista. Korjausleikkauksella voidaan parantaa seksuaalista hyvinvointia ja nautinnon löytymistä, mutta oleellista siinä on erityisesti sukupuoli-identiteetin ja naiseuden tukeminen sekä naisen itseluottamuksen vahvistaminen. Suomessa korjausleikkauksia tehdään Töölön sairaalassa Helsingissä Plastiikkakirurgian klinikassa. Korjausleikkaukseen voi pyytää lähetteen omalta lääkäriltä ja leikkaus kuuluu julkisen terveydenhuollon piiriin.
Tytön siveys ei riipu silpomisesta Jokaisen tuoreen vanhemman on hyvä kuulla oman lapsensa olevan hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Silpomisperinnettä harjoittavasta maasta lähtöisin olevien perheiden kanssa keskusteltaessa on hyvä korostaa tytön oikeutta koskemattomuuteen, silpomisen terveyshaittoja ja silpomisen lainvastaisuutta Suomessa. Perheiden kanssa on hyvä puhua myös siitä, että tytön siveys ei ole riippuvainen silpomisesta. Synnytyksen jälkeen lapsivuodeosastolla viimeistään lastenlääkärin tarkastus perheen kotiutuessa on se hetki, jolloin silpominen on syytä ottaa puheeksi.
Miten ottaa puheeksi?
Naisen elämänkaaren aikana tulee raskausajan lisäksi muitakin oivallisia hetkiä ja tilanteita, joissa kätilölle tarjoutuu tilaisuus ottaa asia puheeksi ja tukea naista hakemaan apua vaivoihinsa. Monelle Suomessa pitkään asuneelle silpomisperinnettä harjoittavasta maasta lähtöisin olevalle silpomisaihe voi olla jo hyvinkin etäinen ja vieras. Suomessa syntyneet tytöt, joiden vanhemmat ovat lähtöisin perinnettä harjoittavilta alueilta, eivät välttämättä ole koskaan edes kuulleet asiasta. Tämän takia jokaisen ammattilaisen tulee kiinnittää huomiota siihen, miten asian ottaa puheeksi. Asiakkaan tuomitseminen tai kysymättä olettaminen ei vie perinteen lopettamista eteenpäin. Asiaa voi lähestyä esimerkiksi kertomalla silpomisesta yleisellä tasolla, kysymällä onko asia asiakkaalle tuttu ja kysymällä perheen omista ajatuksista asian suhteen. Asian kirjaaminen potilastietojärjestelmään on tärkeää, jotta voidaan välttää turhauttava asian kysyminen uudelleen ja uudelleen. Kirjattu tieto asian puheeksi otosta auttaa myös huomaamaan, jos aiemmissa hoitokontakteissa asia on jäänyt selvittämättä.
Vaikka aihe tuntuisi vieraalta, on meidän jokaisen kätilön tehtävä kuitenkin ottaa se puheeksi naisen kanssa ja tarjota hänelle apua samalla tukien perhettä katkaisemaan perinne omien tyttäriensä kohdalla.
Lisätietoa:
Koukkula, M. & Klemetti, R. 2019. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma. STM. Julkaisuja. 1/2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4029-1
Blogitekstin on kirjoittanut
Mimmi Koukkula
Kuvassa vierailulla Somalimaassa Hargeisassa synnytyshuoneessa.
Kuva: Reija Klemetti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti