Toiveikasta vai toivotonta kätilötyötä?

”Oikeus toivoon” oli otsikkona helmikuussa ilmestyneen Helsingin Sanomien artikkelissa, jossa haastateltiin professori Risto Saarista. Artikkelissa käsiteltiin toivoa ja sen säilymistä ilmastonmuutosahdistuksen ja monenlaisten poliittisten uhkakuvien maailmassa. Artikkeli julkaistiin hyvän aikaa ennen kuin koronasta tuli maailmanlaajuinen pandemia. Vaikuttaa siltä, että pandemian myötä toivosta on alettu puhua entistä enemmän. Kaikki tämä saikin pohtimaan, miten on toivon laita kätilötyössä? Ja ennen kaikkea, mikä saa kätilön säilyttämään toivonsa työssään?

Saarisen (2020) mukaan toivon voi säilyttää ymmärtämällä, että siihen liittyy kolme asiaa: toivo, tyyneys ja ei toivo. Ihmisellä on hyvä olla arkisia toiveita, kuten esimerkiksi toiveita lomasta, paremmasta arjesta ja levosta. Lisäksi meillä on pidemmälle ulottuvaa toivoa. Se on jotakin sellaista, jonka otamme vakavasti, vaikka se ei toteutuisi. Toivoon tarvitaan myös tyyneyttä. Se on tila, jolloin ollaan toivomatta mitään erityistä. Tyyneyden tilassa omat työtehtävät hoidetaan mahdollisista haasteista huolimatta. Toivoon kuuluu myös ei toivomisen -tila. Se tarkoittaa asioiden toistaiseksi sikseen jättämistä, koska toivomisen tilassa on mahdotonta elää koko ajan.

Kuva: Päivi Oinonen

Mikä sitten voisi auttaa säilyttämään toivoa kätilötyössä? Ehkä sitä on mahdollista säilyttää ajattelemalla asioita, jotka ovat hyvin niin työssä kuin sen ulkopuolella. Ehkä toivoa voi muutoksien

ja poikkeusolosuhteiden keskellä säilyttää keskittymällä perustyöhön: kätilötyön ytimeen. Energiaansa voi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä kohdistamaan sellaisiin asioihin, joihin voi vaikuttaa, kuten oman työn järjestämiseen ja sujuvoittamiseen. Kätilöinä tunnemme oman työmme erityispiirteineen, joten sen kehittäminen kuuluu meille, kaikissa tilanteissa.

Toivon vastakohta on pelko. Koronaepidemian myötä monet rutiinit ovat muuttuneet, myös kätilötyössä. Työn takia koronavirukselle altistuminen ja sen myötä oman perheen altistuminen voi pelottaa. Moni kätilö pohtii varmasti aika ajoin pärjäämistään ja osaamisensa riittävyyttä muutosten keskellä ja pysymistään ajan tasalla vinhasti muuttuvien ohjeiden kanssa. Oma jaksaminen voi myös mietityttää. Lisäksi täysin uutta tilannetta elettäessä kaikkiin kysymyksiin ei ole heti saatavilla vastauksia ja siitäkin huolimatta työ täytyy hoitaa. Tyyneyden saavuttamisessa voi olla olennaista hallinnantunne. Mitä paremmin kokee hallitsevansa työnsä ja pystyvänsä vaikuttamaan siihen, sitä paremmin voisi tyyneyden ajatella olevan saavutettavissa. Tyyneyttä voi tuoda myös luottamus siihen, että ammattitaito kantaa, ja muutostilanteisiin saa riittävästi koulusta, tukea ja apua sekä työnantajalta että kollegoilta. Tyyneyttä voi olla myös se, että hoitaa työnsä niin hyvin kuin kulloisessakin tilanteessa on mahdollista. Toisinaan se voi olla enemmän, toisinaan hieman vähemmän.

Toivoa työyhteisössä voi vahvistaa tarjoamalla apua ja auttamalla kollegaa. Kuunteleminen ja huolien jakaminen sekä myötäeläminen ovat keinoja luoda toivoa. Sama voi päteä myös kohtaamisissa asiakkaiden/potilaiden kanssa. Välillä, ei toivomisen -tilassa, voi suhtautua armollisesti itseään kohtaan; aina ei ole pakko jaksaa innostua kaikesta. Työyhteisöjen rikkautena on kuitenkin se, että joku kollegoista saattaa innostua. Innostus voi puolestaan tarttua muihin ja aikaansaada uutta. Asioihin perehtyminen ja niiden eteen työskentely, ne, jos mitkä, voivat lisätä toivoa.

Toivon sinulle, kätilö, toivoa, tyyneyttä ja ei toivoa, kutakin sopivissa määrin.

Päivi

kätilö

Kätilöliiton hallituksen jäsen ja Uudenmaan läänin kätilöyhdistyksen hallituksen jäsen

Lähde:

Helsingin Sanomat. Oikeus toivoon: miten ihminen voi säilyttää toivon, kun ilmastonmuutos ahdistaa ja uhkakuvat vyöryvät päälle. 9.2.2020. Saatavilla: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006399822.html

21.3 kansainvälinen Downin syndrooman päivä

213-päivän kampanja: Sukat saa rokata – erilaisuus on ainutlaatuista!

Kätilön hoitotyössä Downin syndrooma näkyy ajoittain ja herättää monesti keskustelua. Miten pitää toimia, mitä pitää sanoa tai tehdä tilanteessa, mikä on oikein ja mikä väärin, kun syntyy “yllätysDownvauva” tai vauvan erilaisuus huomataan synnyttäneiden osastolla?

Kätilönä minulla on ollut onni työskennellä useamman vuoden ajan Kätilöopiston sairaalan synnytyspuolella sissinä. Jo 80-luvun puolivälistä talossa oli vakiintunut toiminta, jossa kätilö kävi keskustelemassa vanhempien kanssa, kun heidän vauvalla epäiltiin tai oli todettu Downin syndroomaa. Vuosien varrella toiminta organisoitiin ja 2011 alettiin käyttämään lyhennettä ETRI, EnsiTukiTyöryhmäIstunto. ETRIssä lähestytään lapsen erityisyyttä neljästä eri näkökulmasta: tieto, tunne, tuki ja tulevaisuus. Vertaisvanhemmat ovat vahvasti mukana toiminnassa ja heidän tukensa perheille on äärimmäisen tärkeä. ETRI-työryhmän jäsenet ovat toiminnassa mukana vapaaehtoisesti, heidät koulutetaan keskustelemaan ja pitämään istuntoja. Istunnot ovat perheille maksuttomia, työntekijöille työaikaa ja heillä on mahdollisuus työnohjaukseen.

Oman lapsen erilaisuus on antanut pienen aavistuksen elämän moninaisuudesta. Kaikki ne uudet haasteet, mitkä on tullut eteen, on antanut uutta tietoa, ymmärrystä ja työkaluja omaan elämään ja työskentelyyn. Varmaan monille tuttu runo, Emily Perl Kingsleyn Welcome to Holland, hieman raottaa niitä tunteita mitä ehkä vanhempi saattaa tuntea, kun kerrotaan että sinun lapsellasi epäillään tai on Downin Syndroomaa, tai toki jokin muu erilaisuus. Kätilönä, ja äitinä, koen tärkeimmäksi, uskalluksen kohdata perheet, kuunnella ja olla aidosti läsnä. Se on minulle, kuten varmaan muillekin kätilölle ja koko hoitohenkilökunnalle pyrkimys, ja samalla ehkä se vaikein asia. Perheelle ei saa luvata asioita, jota ei voi pitää, pitää kertoa mitä tietää/ei tiedä ja koskaan ei saa valehdella!

Olen vuosien varrella häpeäkseni huomannut itsestäni sen, että en olekaan ollut niin suvaitsevainen ja avoin mitä aikaisemmin luulin. Tänä päivänä yritän vielä hieman enemmän ymmärtää juuri heidän haasteensa, jotta voin hoitaa heitä, heille sopivalla tavalla. Olen myös huomannut, että puhun luontevammin ja vapaammin arjesta sekä tuen tarpeesta kaikkien perheiden kanssa. Ajoittain perheet tai kollegat kokevat esimerkiksi sosiaalityöntekijän tekevän töitä vain “ongelmaperheiden” kanssa. Itse olen joutunut kokemaan, että mitä laajempi tukiverkosto perheelle saadaan kasvatettua sen parempi, tukea ei voi kenelläkään olla liikaa!

Aikoinaan kätilötyön opettajani sanoi, että kaikkia vanhempia pitää onnitella vauvan johdosta ja kaikkia lapsia pitää kehua kauniiksi. Yritän tehdä niin ja koen myös tärkeänä, miten puhun lapselle ja lapsesta, sanonko Down-vauva tai erityislapsi tai aloitanko lapsella, jolla on Downin syndrooma, tai jopa vain lapsi? Puhunko kromosomivirheestä vai muutoksesta? Mikä on tärkein ja oleellisin asia juuri sillä hetkellä, kun vauva on syntynyt? Hyötysikö koko perhe siitä, että vauva saa olla ihokontaktissa ja luoda yhteisen alun vierihoidossa? Toki jos lapsi tarvitsee hoitoa elämän alkumetreillä, sitä annetaan. Mutta Downin syndrooma ei kerro minkälainen lapsen elämä tulee olemaan, se ei myöskään kerro minkälainen luonne lapsella on, eikä se myöskään kerro minkälaista hoitoa hän tulee mahdollisesti tarvitsemaan. Se on niin pienestä kiinni, miten me puhumme ja kohtaamme toinen toisemme, kunnioitus pitäisi alkaa jo vastasyntynyttä kohtaan! Nuoruudesta muistan rippileiriltä papin sanat. Hän oli oivaltanut, että ihmiset luulevat, että he hymyilevät aina kun he näkevät lapsen, mutta että se ei ole totta. Hän otti asiakseen, hymyillä aina kun lapsen katse hakee kontaktia hänen kanssa.

Tänään haastan kaikki mukaan Sukat saa rokata-kampanjaan! Sekä kehotan kaikkia, miettimään miten on teidän itsenne kohdalla? Puhutko suoraan lapselle tai lapsen yli? Onnitteletko vanhempia vauvan johdosta ja kehutko vauvan kauniiksi? Hymyiletkö tuntemattomalle lapselle, kun katseenne kohtaa? Kokeilkaa, se palkitsee! Omaa sydäntä lämmittää erityisen paljon se, kun saan maailman kauniimman hymyn lapselta, jota yleensä vaan tuijotetaan! Se hymy on aito ja ainutlaatuinen!

Pidetään huolta toisistamme,

mette

Blogin kirjoittaja on Mariette Pontán, kätilöliiton hallistusjäsen, kätilö ja etri-työntekijä HUS/ESSYn synnyttäneiden osastolla, sekä kolmen lapsen äiti (nuorimaisella todettu harvinainen kromosomimuutos).

ETRI:stä voit lukea 

https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/raskausajan-ongelmat/kohtukuolema https://www.downiaiset.fi/uutiset/liity-sukat-saa-rokata-erilaisuus-o/

#SukatRokkaa #RockaSockorna #LotsOfSocks #downiaiset #WorldDownSyndromeDay #WDSD20

Yhdessä -perheiden parhaaksi

Olimme kätilöyhdistyksenä ensimmäistä kertaa mukana Kuopiossa Odotusta ja vanhemmuutta perhevalmennuksessa, joka on järjestetty messutyyppisesti Kuopion Perheentalolla. Paikalla on eri toimijoita, jotka tukevat toiminnallaan lapsiperheiden arkea (mm. neuvolan terveydenhoitajia, Kuopion ensikotiyhdistys, Kuopion Imetystukiryhmä, Kuopion ev.lut seurakunnan lapsityö ja Perheasiain neuvottelukeskus ja Pelastakaa lapset ry). Tapahtumaan on vapaapääsy ja kevään aikana valmennusta järjestetään yhteensä kolmena iltana.

Yhteistyö

Meitä pyydettiin mukaan valmennukseen neuvolan terveydenhoitajan toimesta. Olimme heti innostuneita ja kätilöiden läsnäolo valmennuksissa on mielestäni ehdottoman tärkeää. Haluan kuitenkin kuuluttaa yhteistyön merkitystä. Voimme omalla kätilön asiantuntijuudellamme tukea perheitä, mutta kun yhdistetään monen toimijan asiantuntijuus, niin mikäs sen parempi oppimiskokemus myös meille ammattilaisille.

Me saimme oman pisteemme neuvolan terveydenhoitajien vierestä toiveemme mukaan – hienoa! Ja kuinka luontevaa oli heti vaihtaa kuulumisia työkentiltä sekä saada kiitosta siitä, että me kätilöt olimme paikalla. Meitä oli odotettu. Jo lyhyen kuulumisten vaihdon jälkeen olimme jakaneet materiaalia toinen toisillemme ja todenneet, kuinka tärkeää on entisestään tiivistää yhteistyötä kätilöiden ja terveydenhoitajien kesken.

Yhdessä valmentaminen on yksi tapa tiivistää tätä yhteistyötä. Perheentalon tila ja tunnelma oli toimiva. Toimijat kiersivät toinen toistensa pisteitä ja lisäsivät tietouttaan. Ja mikä parasta, siellähän näki myös entisiä työkavereita ja kätilö-kollegoita, jotka nyt tukevat perheitä eri vaiheissa. Kätilöistä on moneksi!

Ohjaus

Yhteinen osallistuminen valmennukseen tukee myös yhteistä tapaa ohjata perheitä. Tästä teemasta olemme vasta saaneetkin lukea ja se on herättänyt keskustelua. Perheiden tapaaminen valmennuksen yhteydessä antaa mainion mahdollisuuden esimerkiksi imetysohjaukseen ja varhaiseen tukemiseen. Perhe saa samalla tietoa terveydenhoitajalta sekä kätilöltä.

Perheet

Perheet saapuivat paikalle jokainen oman aikataulunsa mukaan. Osa yksin, osa ystävän ja osa puolison kanssa. Suurin osa heistä oli raskaana ensimmäistä kertaa. Raskaus saattoi olla alkuvaiheessa tai jo lähellä laskettua aikaa. Tai osa ehkä vasta suunnitteli raskautta. Jokainen kohtaaminen on kuitenkin yksilöllinen, ainutlaatuinen ja tärkeä. Illan aikana pystyi aistimaan, kuinka avoimesti meihin suhtaudutaan. Kätilöihin luotetaan ja uskalletaan kertoa epävarmuuksista sekä myös aidosti yllättyä juttelun aikana.

Aiomme ehdottomasti olla mukana myös seuraavilla kerroilla ja kätilöyhdistyksemme keskeinen ajatus kätilöiden ja sairaanhoitajien juhlavuonna on yhteistyö sekä verkostoituminen!

Omat toiveeni kätilönä on;
- Ei unohdeta perheiden ääntä.
- Pyritään avoimeen yhteistyöhön, niin meidän kätilöiden kuin muiden toimijoiden kesken – näin myös perheet saavat parhaan tuen ja yhdessä olemme vaikuttavampia.

/Tea
Kätilö ja Pohjois-Savon kätilöyhdistyksen puheenjohtaja

Tyttöjen sukuelinten silpomisen perinne tulee saada katkaistua

Silpominen puheeksi

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen vastaista päivää. Tyttöjen sukuelinten silpominen loukkaa useita ihmisoikeuksia. Jokaisella tytöllä on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa ja identiteettiinsä. Koskemattomuuden rikkominen jättää helposti elinikäiset jäljet, joten asiaan on erittäin tärkeä puuttua.

Tyttöjen sukuelinten silpominen tarkoittaa kaikkia ilman lääketieteellistä syytä tehtyjä toimenpiteitä, joissa vahingoitetaan tytön ulkoisia sukuelimiä. Alun perin silpominen on tarkoitettu tytön parhaaksi ja suojaamaan tytön koskemattomuutta ja siveyttä ennen avioliittoa. Myös monet muut erilaiset syyt, kuten puhtauskäsitykset, kulttuuriin liittämisen rituaalit ja esteettiset syyt pitävät perinnettä yhä yllä joillain alueilla. Usein perinteen ajatellaan liittyvän tiettyihin uskontoihin, mutta mikään uskonto ei perusopetuksissaan kehota silpomiseen ja silpomista on harjoitettu esimerkiksi jo ennen kristinuskon ja islamin syntyä. Virheelliset uskonnon tulkinnat voivat kuitenkin puoltaa perinteen jatkamista.
Silpomista harjoitetaan eri puolilla maailmaa. Silpominen on yleisintä Afrikan maissa, mutta on hyvä pitää mielessä, että perinnettä harjoitetaan myös esimerkiksi Lähi-idän ja Aasian alueilla. Silpomisikä vaihtelee kulttuurista toiseen ollen yleisintä 4–12 -vuotiaana. Maailmassa arvioidaan olevan noin 3 miljoonaa tyttöä vaarassa joutua silvotuksi, vaikka viime aikoina on saatu viitteitä perinteen vähenemisestä. Suomessa silpomisen riskissä ovat erityisesti juuri maahan tulleet tytöt, jotka ovat lähtöisin maista, joissa perinnettä harjoitetaan.

Viimeistään raskausaikana avausleikkaukseen

Silpominen on otettava puheeksi kaikkien silpomisperinnettä harjoittavilta alueilta lähtöisin olevien kanssa terveydenhuollon asiakaskontakteissa. Silpomisen läpikäyneille nuorille tytöille tulee tarvittaessa tarjota mahdollisuutta avausleikkaukseen jo ennen seksielämän aloittamista. Avausleikkaus on nopea polikliiniinen toimenpide, jossa suljettuja häpyhuulia yhdistävä arpikudos avataan ja näin helpotetaan muun muassa virtsaamiseen, kuukautisvuotoon ja yhdyntöihin liittyviä vaivoja. Raskauden ja synnytyksen yhteydessä korostuu vastasyntyneen tytön koskemattomuuden huomioiminen sekä tulevan äidin hyvinvointia. Raskauden aikana tehty avausleikkaus helpottaa raskauden ja synnytyksen seurantaa ja vähentää esimerkiksi sektioiden ja repeämien riskiä. Avausleikkauksen yhteydessä naiselle tulee tarjota tukea siihen minäkuvan muutokseen ja uusien fyysisten tuntemusten läpikäymiseen, minkä toimenpide aiheuttaa. Myös seksuaalineuvojan tai -terapeutin tapaamista suositellaan.

Mahdollisuus korjausleikkaukseen

Silpomisen läpikäyneelle naiselle voidaan tarjota myös plastiikkakirurgista korjausleikkausta. Korjausleikkaus tarkoittaa arpikudoksen poistoa sekä häpyhuulien ja klitoriksen uudelleen muovaamista. Korjausleikkauksella voidaan parantaa seksuaalista hyvinvointia ja nautinnon löytymistä, mutta oleellista siinä on erityisesti sukupuoli-identiteetin ja naiseuden tukeminen sekä naisen itseluottamuksen vahvistaminen. Suomessa korjausleikkauksia tehdään Töölön sairaalassa Helsingissä Plastiikkakirurgian klinikassa. Korjausleikkaukseen voi pyytää lähetteen omalta lääkäriltä ja leikkaus kuuluu julkisen terveydenhuollon piiriin.

Tytön siveys ei riipu silpomisesta Jokaisen tuoreen vanhemman on hyvä kuulla oman lapsensa olevan hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Silpomisperinnettä harjoittavasta maasta lähtöisin olevien perheiden kanssa keskusteltaessa on hyvä korostaa tytön oikeutta koskemattomuuteen, silpomisen terveyshaittoja ja silpomisen lainvastaisuutta Suomessa. Perheiden kanssa on hyvä puhua myös siitä, että tytön siveys ei ole riippuvainen silpomisesta. Synnytyksen jälkeen lapsivuodeosastolla viimeistään lastenlääkärin tarkastus perheen kotiutuessa on se hetki, jolloin silpominen on syytä ottaa puheeksi.

Miten ottaa puheeksi?

Naisen elämänkaaren aikana tulee raskausajan lisäksi muitakin oivallisia hetkiä ja tilanteita, joissa kätilölle tarjoutuu tilaisuus ottaa asia puheeksi ja tukea naista hakemaan apua vaivoihinsa. Monelle Suomessa pitkään asuneelle silpomisperinnettä harjoittavasta maasta lähtöisin olevalle silpomisaihe voi olla jo hyvinkin etäinen ja vieras. Suomessa syntyneet tytöt, joiden vanhemmat ovat lähtöisin perinnettä harjoittavilta alueilta, eivät välttämättä ole koskaan edes kuulleet asiasta. Tämän takia jokaisen ammattilaisen tulee kiinnittää huomiota siihen, miten asian ottaa puheeksi. Asiakkaan tuomitseminen tai kysymättä olettaminen ei vie perinteen lopettamista eteenpäin. Asiaa voi lähestyä esimerkiksi kertomalla silpomisesta yleisellä tasolla, kysymällä onko asia asiakkaalle tuttu ja kysymällä perheen omista ajatuksista asian suhteen. Asian kirjaaminen potilastietojärjestelmään on tärkeää, jotta voidaan välttää turhauttava asian kysyminen uudelleen ja uudelleen. Kirjattu tieto asian puheeksi otosta auttaa myös huomaamaan, jos aiemmissa hoitokontakteissa asia on jäänyt selvittämättä.

Vaikka aihe tuntuisi vieraalta, on meidän jokaisen kätilön tehtävä kuitenkin ottaa se puheeksi naisen kanssa ja tarjota hänelle apua samalla tukien perhettä katkaisemaan perinne omien tyttäriensä kohdalla.


Lisätietoa:
Koukkula, M. & Klemetti, R. 2019. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma. STM. Julkaisuja. 1/2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4029-1 

Blogitekstin on kirjoittanut
Mimmi Koukkula
Kuvassa vierailulla Somalimaassa Hargeisassa synnytyshuoneessa.
Kuva: Reija Klemetti

Kätilöiden vuosi 2020

Kätilö on usein työssään uuden äärellä; uuden elämän, uuden toivon, uuden ihmisen. Nyt edessämme on uusi vuosi, uusi mahdollisuus. Taaksemme jää Kätilöliiton juhlavuosi ja kokonainen vuosikymmen. On aika kääntää sivua ja jatkaa matkaa, yhdessä eteenpäin. Uusi vuosi tuo tullessaan myös aiheen nostaa rintaa rottingille ja kertoa kaikille, että hei, me ollaan kätilöitä!

Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut vuoden 2020 olevan sairaanhoitajien ja kätilöiden vuosi. Kätilöt ovat yksi yhteiskuntien muuttumisen ja ihmisten hyvinvoinnin paranemisen kannalta kriittisesti tarpeellinen ammattiryhmä. Maailmalla perheet ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Moni nuori jää ilman seksuaali- ja lisääntymiskasvatusta, uusi äiti synnyttää ilman kätilön tukea ja erilaisten naistentautien kanssa kamppailevat naiset joutuvat kohtaamaan sairautensa ilman ammattilaisen tukea.

Olemme Suomessa monessa suhteessa onnekkaassa asemassa; naiset ja perheet saavat pääsääntöisesti erittäin laadukasta tukea ja hoitoa elämän eri vaiheissa. Kätilöiden eettiset ohjeet ohjaavat työtä ja kätilöt saavat työskennellä laajalla kentällä naisten ja perheiden parissa. Mutta myös meillä on omat haasteemme Suomessa. Keskittämisen seurauksena monen perheen matka lähimpään synnytyksiä hoitavaan yksikköön on pidentynyt, naistentautien yksiköitä on sulautettu muihin erikoisaloihin ja jatkuvat säästöpaineet kuormittavat kätilöitä, työhyvinvointi muuttuu työpahoinvoinniksi. Riittävyyden tunne ja kyky tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla ovat koetuksella.

Omaan työhön ja työoloihin pitää olla mahdollisuus vaikuttaa. Ensi vuoden aikana meillä on erinomainen mahdollisuus saada äänemme kuuluville. Voimme pyrkiä vaikuttamaan yksittäisinä kätilöinä, yhdistyksinä, yhteisönä ja liittona. Nyt on tilaisuutemme!

Kansainvälinen kätilöliitto (ICM) kehottaa: celebrate, demonstrate, mobilise, unite. Juhli, näytä esimerkkiä, liikuta/pane liikkeelle ja yhdistä.  ICM tunnistaa kätilöiden tekemän tärkeän työn kansainvälisesti ja haluaa yhdistää kätilöt ja naiset tasa-arvoisen maailman puolesta. Vuoden tavoitteena on juhlistaa kätilöiden työtä, nostaa esille maailmalla vallitsevat vaikeat työolosuhteet ja vaikuttaa päättäjiin, jotta ympäri maailmaa ymmärrys panostaa laadukkaaseen terveydenhuoltoon niin kätilöiden kuin myös sairaanhoitajien työn arvostamisen kautta lisääntyisi. 

Vuoden 2020 aikana myös Kätilöliitto toivoo kaikkien juhlistavan kätilöiden työtä ympäri maailmaa. Jokaisella naisella ja perheellä on oikeus kätilöön, koko elämän läpi. Toivomme, että yksittäiset kätilöt, yhdistykset ja yhteiskunnalliset vaikuttajat lähtevät mukaan tähän vuoteen oman panoksensa avulla.

Investoiminen kätilöihin kannattaa

Voit seurata kansainvälin juhlavuoden kulkua sekä WHO:n että ICM:n kanavien kautta. ICM:n vuosi käynnistyy heti tammikuussa. ICM haastaa kaikki kätilöt lisäämään kuvia vuoden ensimmäisen päivän vauvoista kätilön käsissä. Kuvan voi jakaa Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa hästägillä #midwives2020 @worldmidwives. Kätilöliitto kehottaa lisäämään myös hästägin #kätilöt2020

Kuvausohje ja kuvan lisääminen somekanaville:

•        Muista aina kysyä lupa perheeltä kuvan ottamista ja julkaisemista varten
•        vauva on syntynyt 1.1.2020
•         kätilö auttoi lapsen maailmaan
•        kuvassa tulisi olla äiti, lapsi ja kätilö
•        käytä hästägejä: #midwives2020 #kätilöt2020 @worldmidwives @kätilöliitto

Ota seurantaan liiton eri somekanavat ja pääset ensimmäisten joukossa mukaan juhlintaan ja vaikuttamiseen.

Minä kätilönä asetan ensi vuoden tavoitteeksi vaikuttaa yhteiskunnallisesti, haastaa päättäjiä ja tehdä Suomessa tehtävää erittäin laadukasta kätilötyötä näkyväksi maailmalla. Mikä on sinun tavoitteesi ensi vuodelle?

Toivon, että uusi alkava vuosi ja vuosikymmen on meille jokaiselle onnekas ja täynnä välittämistä sekä rakkautta.

Kätilöiden vuotta toivottaen,

Anna-Kaisa

Blogitekstin kirjoittaja on kuopiolainen kätilö ja Kätilöliiton uusi varapuheenjohtaja. 

Tervetuloa Kätilöliiton blogiin!

Olet juuri klikannut itsesi Kätilöliiton ihka uuteen blogiin. Tervetuloa! Toivottavasti viihdyt kanssamme. 

Blogin tavoitteena on toimia kanavana kaikkien kätilöliiton jäsenten välillä. 

Blogiin voi tarjota kuka tahansa omaa kirjoitustaan, jos se koskettaa kätilötyötä. Blogin kautta äänen saavat kuuluviin mm. liiton sidosryhmät, vaikuttajat ja erityisosaajat. Blogi antaa uuden kanavan kertoa hallituksen työskentelystä sekä koulutustyöryhmän työstä. Toivomme tietysti myös, että yhdistykset innostuvat kirjoittamaan blogiin säännöllisesti. 

Kirjoitusohjeet:

Miten pääset kirjoittamaan blogiin?
Sinulla on mielessäsi päivän polttava aihe, josta haluaisit kirjoittaa liiton blogiin. Silloin pistä kynä (tai kone) sauhuamaan ja kirjoita napakka teksti suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Blogin tekstejä julkaistaan säännöllisesti, toivottavasti vähintään pari kertaa kuukaudessa. 

Millainen kirjoitus voidaan julkaista?
Kirjoitus saa olla kantaaottava ja ajatuksia herättävä, mutta se ei saa loukata ketään tai olla muutenkaan Kätilöliiton periaatteiden vastainen. Lopullisen päätöksen blogitekstien julkaisemisesta tekee viime kädessä liiton puheenjohtaja.

Kirjoitusohje blogiin:

Kirjoitus voi olla pituudeltaan maksimissaan 4000 merkkiä. Lähetä valmis teksitisi sähköpostitse Kätilöliiton toimistoon joko puheenjohtaja Katriinalle tai varapj Anna-Kaisalle. 

Ensimmäisen blogitekstin meille on kirjoittanut hallituksen jäsen, oululainen kätilö Anitta Nykyri. Anittan erityisosaaminen hallituksessa on mm. imetys. Ensimmäinen blogiteksti käsittelee kätilöiden välistä ystävyyttä.

Mukavaa joulunodotusta kaikille,

Toivottaa Kätilöliiton hallitus