5.5. kansainvälisenä kätilönpäivänä: Kätilö-hoitaja-lääkäri

HOITAJA-LÄÄKÄRI 

Kun olin pieni, kävin viikottain isän kanssa katsomassa tätiäni hoivakodissa. Tädille vietiin aina kahvia Airamine termospullossa. Isä jutteli hänen kanssaan menneistä, koska täti muisti vain vanhoja asioita. Päivämäärä tai vuodenaika ei muistunut tädille mieleen, mutta kaikki 1950-luvulla navetassa elelleiden kissojen nimet tulivat kuin apteekin hyllyltä.

Pienen tytön keskittyminen herpaantui herkästi, kun huoneeseen tuli hoitaja. Seurasin heidän liikkeitään, miten saman huoneen asukkaita käännettiin sängyssä, miten tuotiin ruokaa ja juojaa, miten syötettiin heitä, jotka apua tarvitsivat. Kerran eräs hoitajista kysyi minulta: ”Mikäs tytyöstä tulee isona?” Vastasin hoitaja-lääkäri. Se oli varmasti hienoin ammatti, minkä saatoin kuvitella.

Tänä kätilönpäivänä olen entistäkin ylpeämpi ammattikunnastamme. Suuren yhteiskunnallisen haasteen edessä olemme osoittaneet sen, kuinka kätilö poikkeustilanteessakin on tilanteen tasalla. Olemme taitavia ja joustavia seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiantuntijoita. Uusia työskentelytapoja on kehitetty pikavauhtia vastaamaan ajan hengen vaatimuksia.

Nykyaikana kätilön voi tavata monessa eri työssä. Me hoidamme perinteisesti naisia ja perheitä, mutta nykyään enenevissä määrin myös muiden puolten edustajia.

Aloittaessani työuraa, ei kätilölle ollut töitä tarjolla. Tein alkuun töitä ortopedisellä osastolla, ja edelleen muistan lämmöllä kaikkia heitä, jotka tukivat minua uuden urani alkumetreillä. Yksi ikimuistoisimmista asiakaskokemuksista oli vanha herra, joka hämmentyi huomatessaan, että nimikyltissäni lukee KÄTILÖ. Hän aikoi heti soittaa vaimolleen, että nyt on mies itsekin päässyt kätilön hoiviin. Aiemmin vain vaimo oli saanut moisen kunnian.

Kätilöiden työkenttä on tänä päivänä ehkä laajempi kuin koskaan. Kätilöitä työskentelee kätilön ja sairaanhoidon eri aloilla. Myös alaa vaihtaneita kätilöitä on paljon. Voikin varmasti sanoa, että tämän päivän kätilö työskentelee maalla, merellä ja ilmassa.

Toivon, että jokainen meistä kätilöistä on ylpeä siitä, että kuuluu kätilöiden heimoon, oli oma ura sitten millä sektorilla tahansa. Meitä kätilöitä yhdistää rohkeus toimia kehittäjinä ja edistäjinä. Meiltä ei puutu rohkeutta nostaa epäkohtia esille.

Mutta ennen kaikkea meitä yhdistää sydän. Sydän, joka sykkii hoitotyölle, oli asiakkaana kuka tahansa, munasolusta mummoon.

Minun isäni oli sanonut ystävälleen juuri ennen kuolemaansa olevansa ylpeä siitä, että lapsesta tuli kätilö. Itse olen ylpeä siitä, että saan olla kätilö upeiden kätilöiden ketjussa.

HOITAJA-LÄÄKÄRI=KÄTILÖ

Blogin kirjoitti

Anitta

Toiveikasta vai toivotonta kätilötyötä?

”Oikeus toivoon” oli otsikkona helmikuussa ilmestyneen Helsingin Sanomien artikkelissa, jossa haastateltiin professori Risto Saarista. Artikkelissa käsiteltiin toivoa ja sen säilymistä ilmastonmuutosahdistuksen ja monenlaisten poliittisten uhkakuvien maailmassa. Artikkeli julkaistiin hyvän aikaa ennen kuin koronasta tuli maailmanlaajuinen pandemia. Vaikuttaa siltä, että pandemian myötä toivosta on alettu puhua entistä enemmän. Kaikki tämä saikin pohtimaan, miten on toivon laita kätilötyössä? Ja ennen kaikkea, mikä saa kätilön säilyttämään toivonsa työssään?

Saarisen (2020) mukaan toivon voi säilyttää ymmärtämällä, että siihen liittyy kolme asiaa: toivo, tyyneys ja ei toivo. Ihmisellä on hyvä olla arkisia toiveita, kuten esimerkiksi toiveita lomasta, paremmasta arjesta ja levosta. Lisäksi meillä on pidemmälle ulottuvaa toivoa. Se on jotakin sellaista, jonka otamme vakavasti, vaikka se ei toteutuisi. Toivoon tarvitaan myös tyyneyttä. Se on tila, jolloin ollaan toivomatta mitään erityistä. Tyyneyden tilassa omat työtehtävät hoidetaan mahdollisista haasteista huolimatta. Toivoon kuuluu myös ei toivomisen -tila. Se tarkoittaa asioiden toistaiseksi sikseen jättämistä, koska toivomisen tilassa on mahdotonta elää koko ajan.

Kuva: Päivi Oinonen

Mikä sitten voisi auttaa säilyttämään toivoa kätilötyössä? Ehkä sitä on mahdollista säilyttää ajattelemalla asioita, jotka ovat hyvin niin työssä kuin sen ulkopuolella. Ehkä toivoa voi muutoksien

ja poikkeusolosuhteiden keskellä säilyttää keskittymällä perustyöhön: kätilötyön ytimeen. Energiaansa voi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä kohdistamaan sellaisiin asioihin, joihin voi vaikuttaa, kuten oman työn järjestämiseen ja sujuvoittamiseen. Kätilöinä tunnemme oman työmme erityispiirteineen, joten sen kehittäminen kuuluu meille, kaikissa tilanteissa.

Toivon vastakohta on pelko. Koronaepidemian myötä monet rutiinit ovat muuttuneet, myös kätilötyössä. Työn takia koronavirukselle altistuminen ja sen myötä oman perheen altistuminen voi pelottaa. Moni kätilö pohtii varmasti aika ajoin pärjäämistään ja osaamisensa riittävyyttä muutosten keskellä ja pysymistään ajan tasalla vinhasti muuttuvien ohjeiden kanssa. Oma jaksaminen voi myös mietityttää. Lisäksi täysin uutta tilannetta elettäessä kaikkiin kysymyksiin ei ole heti saatavilla vastauksia ja siitäkin huolimatta työ täytyy hoitaa. Tyyneyden saavuttamisessa voi olla olennaista hallinnantunne. Mitä paremmin kokee hallitsevansa työnsä ja pystyvänsä vaikuttamaan siihen, sitä paremmin voisi tyyneyden ajatella olevan saavutettavissa. Tyyneyttä voi tuoda myös luottamus siihen, että ammattitaito kantaa, ja muutostilanteisiin saa riittävästi koulusta, tukea ja apua sekä työnantajalta että kollegoilta. Tyyneyttä voi olla myös se, että hoitaa työnsä niin hyvin kuin kulloisessakin tilanteessa on mahdollista. Toisinaan se voi olla enemmän, toisinaan hieman vähemmän.

Toivoa työyhteisössä voi vahvistaa tarjoamalla apua ja auttamalla kollegaa. Kuunteleminen ja huolien jakaminen sekä myötäeläminen ovat keinoja luoda toivoa. Sama voi päteä myös kohtaamisissa asiakkaiden/potilaiden kanssa. Välillä, ei toivomisen -tilassa, voi suhtautua armollisesti itseään kohtaan; aina ei ole pakko jaksaa innostua kaikesta. Työyhteisöjen rikkautena on kuitenkin se, että joku kollegoista saattaa innostua. Innostus voi puolestaan tarttua muihin ja aikaansaada uutta. Asioihin perehtyminen ja niiden eteen työskentely, ne, jos mitkä, voivat lisätä toivoa.

Toivon sinulle, kätilö, toivoa, tyyneyttä ja ei toivoa, kutakin sopivissa määrin.

Päivi

kätilö

Kätilöliiton hallituksen jäsen ja Uudenmaan läänin kätilöyhdistyksen hallituksen jäsen

Lähde:

Helsingin Sanomat. Oikeus toivoon: miten ihminen voi säilyttää toivon, kun ilmastonmuutos ahdistaa ja uhkakuvat vyöryvät päälle. 9.2.2020. Saatavilla: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006399822.html