Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja korona-aika

Terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat yksimielisesti huolissaan epidemian vaikutuksesta kaikkeen muuhun kuin covid-19:ta sairastuneiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja hoitoon. Useat palveluja tuottavat ja järjestävät tahot ovat vähentäneet ei- kiireellisten palvelujen tarjontaa. Monet palveluista olisivat siirrettävissä verkkoon, mutta näin ei kuitenkaan ole aina toimittu. 

Yhä enemmän puhutaan epidemian aikana kasvavasta hoitovelasta. Terveydenhuollon asiakkaat peruvat aikoja ja jättävät osallistumatta esimerkiksi joukkotarkastuksiin koronaviruksen tartunnan pelossa. Lähes kaikki kunnat ajoivat alas synnytysvalmennuksen heti poikkeustilan astuttua voimaan. Yhä useampi ohjattiin omatoimisesti tutustumaan sivustoihin, joissa kerrotaan synnytyksen kulusta. Isien sulkeminen pois osastoilta synnytyksen jälkeen on ollut myös kaikille todella kurjaa ja haastavaa.

On selvää, että koulutettua terveydenhuoltohenkilökuntaa, kokeneita ja osaavia kätilöitä varsinkaan, ei ole reservissä ja helposti otetavissa käytännön työhön. Kun välttämättömään sairastuneiden hoitoon siirretään osaajia, on pakko tietysti jostain tinkiä. Heti poikkeustilan aluksi lopetettiin erityisesti valmentavia ja seulovia palveluja. Raskaana olevilta, lapsilta ja perheiltä tinkiminen poikkeusloissakaan on kuitenkin hyvin lyhytnäköistä. Erityisesti sen vuoksi, että opetuksen siirtyminen pois koulun tiloista koteihin etänä tapahtuvaksi oli jo perheitä kuormittavaa. Naisten ja lasten eriarvoisuus on vaarassa voimistua entisestään. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lasten rokotuksien kattavuus on laskenut, kun aikoja on joko siirretty tai perheet itse ovat peruneet niitä.  Suomen Lääkäriliitto arvioi, että viikkotasolla noin 100 000 käyntiä jää toteutumatta. Hoitamatta jää leikkauksia, varhaisten oireiden tutkimista ja seulontoja. 

Kaikki tämä vaikuttaa myös kätilöiden työhön sairaaloissa. Gynekologisiin hoitoihin päästään myöhemmin kuin normaalioloissa ja pienet vaivat pahenevat ennen kuin niitä aletaan tutkia ja selvittää. Suuri huoli on raskaudenehkäisymenetelmien hankkimisen ja aloittamisen siirtäminen ja raskauden keskeytykseen hakeutumisen viiveet. Epidemiasta voi olla seurauksena ei-toivottuja raskauksia, kun ehkäisyn tarvitsijat eivät saa aikaa ehkäisyneuvolaan. Raskauden keskeytystä tarvitsevat eivät voi myöskään odottaa. Aika ja palvelua on saatava epidemia-aikaankin viiveettä.  Riski saada peruspalveluihin hakeutuessa koronavirustartunta on hyvin pieni. Samaan aikaan riski sairastua vakavasti on huomattavan paljon suurempi, jos varhaista tutkimusta ja hoitoa lykätään koronatartunnan pelossa. 

Maailmanlaajuisesti naisten seksuaaliterveys ja –oikeudet ovat jo kaventuneet, kun koronaepidemian varjolla on rajoitettu esimerkiksi pääsyä raskaudenkeskeytykseen. Suoranaisia naisiin kohdistuvia väkivallan tekojakin on jo valitettavasti nähty. Suomessa riski on myös olemassa, jos ehkäisevistä palveluista leikataan merkittävästi. 

Mitä Kätilöliitto ja joka ikinen kätilö voivat tehdä tilanteen korjaamiseksi? Voimme yhdessä pitää yllä keskustelua hoitovelan kasvun riskistä. Voimme kertoa naisille ja perheille, että tutkimuksiin ja hoitoon hakeutuminen on turvallista myös epidemia-aikaan. Voimme olla mukana kehittämässä etäpalveluja ja omissa verkostoissamme keskustella ehkäisevien palvelujen merkityksestä asiakkaidemme seksuaali- ja lisääntymisterveyden merkityksestä kokonaisterveydelle. Voimme olla sosiaalisessa mediassa aktiivisia ja kertoa, että täällä olemme teitä varten, ei hätää. 

Väsymätön tiedottaminen on nyt entistä tärkeämpää. Kätilöt tekevät työtään lähikontaktissa asiakkaidensa kanssa. Naiset ovat tottuneet puhumaan aroistakin asioista kätilönsä kanssa.  Kätilöön luotetaan. Nyt on aika kulkea naisten rinnalla entistä tiiviimmin sekä rohkaista ja tukea naisia ja heidän perheitään oman ja perheen terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseen ja edistämiseen myös tässä meille kaikille haasteellisessa poikkeustilanteessa. 

Haluan päättää tämän blogin lainaamalla Hanna Kivisaloa ja muistuttamalla, että kätilö on naisen paras kaveri. 

Blogitekstin on kirjoittanut Kätilöliiton puheenjohtaja Katriina

Tyttöjen sukuelinten silpomisen perinne tulee saada katkaistua

Silpominen puheeksi

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen vastaista päivää. Tyttöjen sukuelinten silpominen loukkaa useita ihmisoikeuksia. Jokaisella tytöllä on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa ja identiteettiinsä. Koskemattomuuden rikkominen jättää helposti elinikäiset jäljet, joten asiaan on erittäin tärkeä puuttua.

Tyttöjen sukuelinten silpominen tarkoittaa kaikkia ilman lääketieteellistä syytä tehtyjä toimenpiteitä, joissa vahingoitetaan tytön ulkoisia sukuelimiä. Alun perin silpominen on tarkoitettu tytön parhaaksi ja suojaamaan tytön koskemattomuutta ja siveyttä ennen avioliittoa. Myös monet muut erilaiset syyt, kuten puhtauskäsitykset, kulttuuriin liittämisen rituaalit ja esteettiset syyt pitävät perinnettä yhä yllä joillain alueilla. Usein perinteen ajatellaan liittyvän tiettyihin uskontoihin, mutta mikään uskonto ei perusopetuksissaan kehota silpomiseen ja silpomista on harjoitettu esimerkiksi jo ennen kristinuskon ja islamin syntyä. Virheelliset uskonnon tulkinnat voivat kuitenkin puoltaa perinteen jatkamista.
Silpomista harjoitetaan eri puolilla maailmaa. Silpominen on yleisintä Afrikan maissa, mutta on hyvä pitää mielessä, että perinnettä harjoitetaan myös esimerkiksi Lähi-idän ja Aasian alueilla. Silpomisikä vaihtelee kulttuurista toiseen ollen yleisintä 4–12 -vuotiaana. Maailmassa arvioidaan olevan noin 3 miljoonaa tyttöä vaarassa joutua silvotuksi, vaikka viime aikoina on saatu viitteitä perinteen vähenemisestä. Suomessa silpomisen riskissä ovat erityisesti juuri maahan tulleet tytöt, jotka ovat lähtöisin maista, joissa perinnettä harjoitetaan.

Viimeistään raskausaikana avausleikkaukseen

Silpominen on otettava puheeksi kaikkien silpomisperinnettä harjoittavilta alueilta lähtöisin olevien kanssa terveydenhuollon asiakaskontakteissa. Silpomisen läpikäyneille nuorille tytöille tulee tarvittaessa tarjota mahdollisuutta avausleikkaukseen jo ennen seksielämän aloittamista. Avausleikkaus on nopea polikliiniinen toimenpide, jossa suljettuja häpyhuulia yhdistävä arpikudos avataan ja näin helpotetaan muun muassa virtsaamiseen, kuukautisvuotoon ja yhdyntöihin liittyviä vaivoja. Raskauden ja synnytyksen yhteydessä korostuu vastasyntyneen tytön koskemattomuuden huomioiminen sekä tulevan äidin hyvinvointia. Raskauden aikana tehty avausleikkaus helpottaa raskauden ja synnytyksen seurantaa ja vähentää esimerkiksi sektioiden ja repeämien riskiä. Avausleikkauksen yhteydessä naiselle tulee tarjota tukea siihen minäkuvan muutokseen ja uusien fyysisten tuntemusten läpikäymiseen, minkä toimenpide aiheuttaa. Myös seksuaalineuvojan tai -terapeutin tapaamista suositellaan.

Mahdollisuus korjausleikkaukseen

Silpomisen läpikäyneelle naiselle voidaan tarjota myös plastiikkakirurgista korjausleikkausta. Korjausleikkaus tarkoittaa arpikudoksen poistoa sekä häpyhuulien ja klitoriksen uudelleen muovaamista. Korjausleikkauksella voidaan parantaa seksuaalista hyvinvointia ja nautinnon löytymistä, mutta oleellista siinä on erityisesti sukupuoli-identiteetin ja naiseuden tukeminen sekä naisen itseluottamuksen vahvistaminen. Suomessa korjausleikkauksia tehdään Töölön sairaalassa Helsingissä Plastiikkakirurgian klinikassa. Korjausleikkaukseen voi pyytää lähetteen omalta lääkäriltä ja leikkaus kuuluu julkisen terveydenhuollon piiriin.

Tytön siveys ei riipu silpomisesta Jokaisen tuoreen vanhemman on hyvä kuulla oman lapsensa olevan hyvä juuri sellaisena kuin hän on. Silpomisperinnettä harjoittavasta maasta lähtöisin olevien perheiden kanssa keskusteltaessa on hyvä korostaa tytön oikeutta koskemattomuuteen, silpomisen terveyshaittoja ja silpomisen lainvastaisuutta Suomessa. Perheiden kanssa on hyvä puhua myös siitä, että tytön siveys ei ole riippuvainen silpomisesta. Synnytyksen jälkeen lapsivuodeosastolla viimeistään lastenlääkärin tarkastus perheen kotiutuessa on se hetki, jolloin silpominen on syytä ottaa puheeksi.

Miten ottaa puheeksi?

Naisen elämänkaaren aikana tulee raskausajan lisäksi muitakin oivallisia hetkiä ja tilanteita, joissa kätilölle tarjoutuu tilaisuus ottaa asia puheeksi ja tukea naista hakemaan apua vaivoihinsa. Monelle Suomessa pitkään asuneelle silpomisperinnettä harjoittavasta maasta lähtöisin olevalle silpomisaihe voi olla jo hyvinkin etäinen ja vieras. Suomessa syntyneet tytöt, joiden vanhemmat ovat lähtöisin perinnettä harjoittavilta alueilta, eivät välttämättä ole koskaan edes kuulleet asiasta. Tämän takia jokaisen ammattilaisen tulee kiinnittää huomiota siihen, miten asian ottaa puheeksi. Asiakkaan tuomitseminen tai kysymättä olettaminen ei vie perinteen lopettamista eteenpäin. Asiaa voi lähestyä esimerkiksi kertomalla silpomisesta yleisellä tasolla, kysymällä onko asia asiakkaalle tuttu ja kysymällä perheen omista ajatuksista asian suhteen. Asian kirjaaminen potilastietojärjestelmään on tärkeää, jotta voidaan välttää turhauttava asian kysyminen uudelleen ja uudelleen. Kirjattu tieto asian puheeksi otosta auttaa myös huomaamaan, jos aiemmissa hoitokontakteissa asia on jäänyt selvittämättä.

Vaikka aihe tuntuisi vieraalta, on meidän jokaisen kätilön tehtävä kuitenkin ottaa se puheeksi naisen kanssa ja tarjota hänelle apua samalla tukien perhettä katkaisemaan perinne omien tyttäriensä kohdalla.


Lisätietoa:
Koukkula, M. & Klemetti, R. 2019. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma. STM. Julkaisuja. 1/2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4029-1 

Blogitekstin on kirjoittanut
Mimmi Koukkula
Kuvassa vierailulla Somalimaassa Hargeisassa synnytyshuoneessa.
Kuva: Reija Klemetti

Kuinka monta kätilöä on varaa menettää?

Perinteisesti on ajateltu, että terveydenhuoltohenkilöstöltä eivät työt lopu. Aina tarvitaan sairaanhoitajia ja kätilöitä. Eivät edes nälkävuodet tai sota-aika lopettaneet lasten hankkimista, kätilöillä riitti töitä, vaikka kansakunta koki kovia. Tai ehkä juuri sen vuoksi – lapsi toi mukanaan myös toivon huomisesta.

Toisaalta oikeus päättää lapsen hankinnasta on jokaisen omassa päätäntävallassa oleva asia, josta ulkopuolisen ei ole mahdollista sanoa juuri mitään.

Syntyvyys Suomessa laskee, on laskenut jo jonkin aikaa. Sairaaloiden aloittaessa kustannusten leikkaamisen mietitään, mistä voidaan vähentää? Mikäli kätilö nähdään ainoastaan synnytysten hoitajana, on melko selvää, että leikkuri kohdistuu nimenomaan kätilötyövoimaan.

Kokeneita, sairaalan ja alueensa väestön tuntevia kätilöitä siirretään muille osastoille ja töihin saatesanoilla, että nyt et sitten enää esittele itsesi kätilönä. Urologisella tai kirurgisella osastolla on kuitenkin paljon juuri kätilölle sopivaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen ja hoitamisen työtä. Miksei kätilö voi siis ylpeänä kantaa nimikyltissään sanaa kätilö?

Meidän kaikkien vastuulla on kertoa, mitä kätilö tekee. Synnytys on kaikille selvä asia mutta entäpä muu osaaminen? Seksuaali- ja lisääntymisterveys on jokaisella potilaalla ja asiakkaalla, ja monia asioita voisimme hoitaa, jos meille vain annetaan mahdollisuus, paljon paremmin kuin nykyisin.

Toistuvien keskenmenojen hoitaminen, hedelmällisyyshoidot, seksitautien hoitaminen, seksuaaliväkivaltaa kokeneen hoitaminen ja tukeminen, seksuaali- ja parisuhdeneuvonta esimerkiksi on kätilöiden osaamista. Sen sijaan, että luovutaan osaavista ja kokeneista kätilöistä, voitaisiinkin hoitaa paremmin jo olemassa olevia asiakas- ja potilasryhmiä. Nähdäänkö seksuaaliterveys tärkeänä?  Onko sen hoitamiseen varaa, mistä rahat kysyvät taloudesta vastaavat.

Sairaanhoidon haaste on se, että kaikki tulokset eivät näy kvartaalissa, ei edes vuodessa. Tänään seksuaaliväkivaltaa kokenut alkaa voida huonosti ehkä vasta vuosien päästä. Nyt seksitautia sairastava tarvitsee hedelmällisyytensä tueksi hoitoa ehkä vasta kymmenen vuoden päästä. Vastasyntyneen vavan vanhempien parisuhteen tukemiseen käytetty aika näkyy hyvinvointina vuosien ajan. Seksuaaliohjausta urologisella tai kirurgisella osastolla saanut miespotilas hyötyy siitä lopun elämäänsä. Synnyttäjät ansaitsevat kätilön, jolla on enemmän aikaa olla läsnä.

Mistä päättäjä saa malttia resursoida kätilöihin nyt, kun tulos näkyy usein vasta vuosien päästä? Kätilöt ovat olleet aina rohkeita, kun omaa asiakaskuntaa on pitänyt puolustaa, onpa kyse kivunlievitysestä synnytyksessä, aborttioikeudesta tai raskauden ehkäisyn saamisesta kaikkien ulottuville. Sitä rohkeutta tarvitaan edelleen ja nyt entistä enemmän. Oikeus saada tuke aja hoitoa seksuaaliterveyteensä on seksuaalioikeus. Kaikkien ihmisten seksuaalioikeudet ovat jakamattomia ja osa ihmisoikeuksia. Hyvinvointivaltiolla tulee olla varaa hoitaa kansalaisensa hyvin ja oikeaan aikaan myös silloin, kun kyseessä on seksuaali- ja lisääntymisterveys.

-Katriina-