Aikana, jona maassamme on ollut koulutettuja kätilöitä, on naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden hoitaminen muuttunut hyvin paljon. Suurimmalta osalta voidaan varmasti sanoa, että onneksi. Sivujuonteena kuitenkin kulkee se, että raskautta ja synnytystä ei enää mielletä normaaliksi asiaksi elämänkulussa, vaan tilaksi, johon täytyy puuttua monin eri keinoin. Tuleeko synnyttäjästä useiden eri toimenpiteiden kohde ja kätilöstä obstetrinen assistentti? Vai saako synnytys edetä omaa tahtiaan ja kätilö edelleen toimia synnyttäjän apuna ja tukena siinä roolissa, johon hänet on koulutettu, ja johon sekä direktiivi että kätilöiden vakuutus hänet velvoittaa.
Pohdittavia kysymyksiä on paljon
Mikä ja millainen on normaali raskauden ja synnytyksen kulku, milloin kaikki on riittävän hyvin synnyttäneellä, vauvalla ja koko perheellä?
Kuinka paljon raskauden ja erityisesti synnytyksen kulkuun puututaan, kuinka paljon tarvitsee puuttua ja kuka puuttumisesta määrää ja siitä vastaa?
Kuinka paljon synnyttäjä itse on ja saa olla toimija omassa raskaudessaan ja synnytyksessään? Synnytyspelkopoliklinikoiden asiakkaat tarvitsevat huomiota ja riittävästi tukea, jotta voivat kokea synnytyksen turvallisena. Synnytysväkivaltakeskustelu on välttämätöntä, mutta ei omiaan vähentämään synnytyspelkoa.
Onko raskauden ja synnytyksen hoito yksinomaan lääketieteellinen asia? Vai onko se myös naisasia tai kätilöasia? Keskustelua käydään myös samaan aikaan mahdollisuudesta synnyttää kotona kuin on vaadetta itse päättää siitä, haluaako synnyttää alateitse vai suunnitelulla sektiolla.
Hoitoajat sairaaloissa lyhenevät ja kotiutuminen tapahtuu hyvin pian synnytyksen jälkeen. Imetysohjauksen määrästä ja laadusta puhutaan paljon, ja useat perheet kokevat jäävänsä yksin ja ilman tukea imetysongelmiin.
Hyvälle syntymälle ja synnytykselle on useita ohjeita
WHO:n perinataalihoidon periaatteissa ensimmäisenä on ohje, että normaalin raskauden ja synnytyksen hoidossa on vältettävä medikalisaatiota. Hoito on toteutettava mahdollisimman vähäisillä interventioilla ja vähällä teknologialla.
Raskauden, synnytyksen ja lapsivuoteen ajan hoito ohjeistetaan kahdessa eri käsikirjassa. Äitiyshuolto Äitiysneuvolaoppaassa ja synnytys Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa, molemmat oppaat kaipaavat pikaista päivitystä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemassa: “Edistä, ehkäise, vaikuta - Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa vuosille 2014–2020”, yhtenä painopistealueena on hyvä syntymä.
Ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi mm.:
- Synnyttäjille suunnitellaan turvallinen ja rauhallinen synnytysympäristö, joka mahdollistaa yksityisyyden, liikkumisen ja rentoutumisen.
- Syntymän aikainen kokonaisvaltainen tuki toteutuu kaikkien synnyttäjien hoidossa.
- Synnytyksen hoidossa tuetaan synnyttäjän omia voimavaroja ja vältetään tarpeetonta puuttumista synnytyksen kulkuun.
- Synnyttäjät saavat toiveitaan ja tarpeitaan vastaavaa kivunlievitystä siten, että he ovat tietoisia niihin liittyvistä eduista ja mahdollisista haitoista.
- Syntymän hoidossa tuetaan synnyttäjää ja hänen perhettään voimaannuttavaan synnytyskokemukseen.
- Synnyttäneellä on myönteinen asenne ja riittävät tiedot ja taidot imetykseen.
- Kaikilla on mahdollisuus synnytyskeskusteluun ja synnytyskokemuksen läpikäymiseen synnytyssairaalassa ja myöhemmin neuvolassa.
Miten ohjeiden noudattaminen onnistuu?
Tilastot kertovat omaa kieltään siitä, miten paljon puuttumista on. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman perinataalitilaston mukaan
”Keisarileikkausten osuus kaikista synnytyksistä jatkoi ennakkotietojen mukaan kasvuaan vuonna 2019 ja osuus oli korkein Suomessa tilastoitu. Vuodesta 2018 keisarileikkausten osuus kasvoi 16,8 prosentista 17,4 prosenttiin. Kasvu oli suurempaa alle 1000 synnytyksen sairaaloissa (15,4 %–16,8 %) ja yliopistosairaaloissa (16,6 %–17,4 %) kuin yli tuhannen synnytyksen keskus- ja aluesairaaloissa (17,3 %–17,6 %).”
Onko synnytysyksikön koolla merkitystä sektioiden määrään ja mikä olisi ihanteellisin määrä synnytyksiä sairaalaa kohden? WHO:n analyysin (194 maata ja yli 22 miljoona keisarileikkausta) mukaan todettiin, että leikkausprosentin ollessa 19, on sekä synnyttäjien että syntyvien lasten terveys paras mahdollinen.
Keskustelua käynnistysten vaikutuksesta puuttumiseen ja keisarileikkauksiin käydään todeten, että käynnistyksillä ei ole merkitystä. Noin joka viides synnytys käynnistetään. Kaikki raskaana olevat käyvät yliaikaisuuskäynnillä, kun raskaus on kestänyt 41+5 raskausviikkoa. Suomessa raskaudet eivät juuri koskaan etene yli 42 raskausviikon. Tilastokeskuksen mukaan syntyvyys kaiken kaikkiaan on ollut laskussa 2010-luvulla ja samaan aikaan synnyttäjien keski-ikä nousee. Myös raskauden keskeytykset vähenevät, joten on kaiketi pääteltävä, että raskauksia ei ala yhtä paljon kuin ennen.
Tarvitaanko Käypä hoito -suositus?
Ennenaikaiseen synnytykseen Käypä hoito -suositus on tehty, mikä on tietysti erinomainen asia. Käypä hoito -suositusta synnytyksestä ei ole. Ennenaikaisuudesta on, mutta ei tavallisesta, normaalin raskauden jälkeen tapahtuvasta säännöllisestä synnytyksestä. Se tarvitaan.
Syntymän, synnyttäjän ja synnytyksen hoidon reunaehtoja on siis kovin monia, mutta Käypä hoito -suositusta ihmisen elämän tärkeimpään haavoittuvampaan hetkeen ei kuitenkaan ole. Niin kauan kuin sitä ei ole, ratkaistaan tilanteet sairaala-, osasto- ja lääkärikohtaisesti. Tilannekohtaiset yksityiskohdat toki pitääkin olla ratkaisujen perustana.
Lisäksi on paljon tilanteita, johon meillä ei ole mitään ohjeistusta, kuten esimerkiksi matkalla tapahtuvat synnytykset ja kodeissa suunnitellusti tapahtuvat synnytykset. Synnytysväkivaltakeskusteluun ei myöskään ole reagoitu kunnolla. Pelkkä vaikeneminen näihin hankalaksi koettuihin asioihin ei riitä.
Kysymyksiä hyvän syntymän tiimoilta on valtavasti, vastauksiakin varmasti on, mutta ne ovat hajallaan monissa lähteissä. Onko syntymä arvokas tapahtuma lapselle, synnyttäjälle ja toiselle (toisille) vanhemmalle? Synnytys on ehdottomasti naisasia, mutta se on myös kätilöasia.
Tarvitsemmeko Käypä hoito -suosituksen hyvän syntymän varmistamiseksi?
Naisilla on oikeus, synnyttäjillä on oikeus, vauvoilla on oikeus, perheillä on oikeus, meillä kätilöillä on oikeus hyvään ohjeistukseen ja tutkimukseen perustuvaan tukeen.
Blogiteskstin on koonnut Kätilöliiton puheenjohtaja Katriina Bildjuschkin hallituksen jäsenten kanssa yhteistyössä
Lähteet:
Klemetti, R. & Raussi-Lehto, E. (Toim.). Edistä, ehkäise, vaikuta - Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma vuosille 2014–2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
https://www.julkari.fi/handle/10024/116162
Chalmers, B., Mangiaterra, V. & Porter, R. 2001. WHO principles of perinatal care: the essential antenatal, perinatal, and postpartum care course. Birth,28(3), 202–7
Saisto, T. & ja Ulander, VM. Miten Suomi on välttynyt keisarileikkausepidemialta?
Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2020;136(21):2329-31.
