Perinteisesti on ajateltu, että terveydenhuoltohenkilöstöltä eivät työt lopu. Aina tarvitaan sairaanhoitajia ja kätilöitä. Eivät edes nälkävuodet tai sota-aika lopettaneet lasten hankkimista, kätilöillä riitti töitä, vaikka kansakunta koki kovia. Tai ehkä juuri sen vuoksi – lapsi toi mukanaan myös toivon huomisesta.
Toisaalta oikeus päättää lapsen hankinnasta on jokaisen omassa päätäntävallassa oleva asia, josta ulkopuolisen ei ole mahdollista sanoa juuri mitään.
Syntyvyys Suomessa laskee, on laskenut jo jonkin aikaa. Sairaaloiden aloittaessa kustannusten leikkaamisen mietitään, mistä voidaan vähentää? Mikäli kätilö nähdään ainoastaan synnytysten hoitajana, on melko selvää, että leikkuri kohdistuu nimenomaan kätilötyövoimaan.
Kokeneita, sairaalan ja alueensa väestön tuntevia kätilöitä siirretään muille osastoille ja töihin saatesanoilla, että nyt et sitten enää esittele itsesi kätilönä. Urologisella tai kirurgisella osastolla on kuitenkin paljon juuri kätilölle sopivaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen ja hoitamisen työtä. Miksei kätilö voi siis ylpeänä kantaa nimikyltissään sanaa kätilö?
Meidän kaikkien vastuulla on kertoa, mitä kätilö tekee. Synnytys on kaikille selvä asia mutta entäpä muu osaaminen? Seksuaali- ja lisääntymisterveys on jokaisella potilaalla ja asiakkaalla, ja monia asioita voisimme hoitaa, jos meille vain annetaan mahdollisuus, paljon paremmin kuin nykyisin.
Toistuvien keskenmenojen hoitaminen, hedelmällisyyshoidot, seksitautien hoitaminen, seksuaaliväkivaltaa kokeneen hoitaminen ja tukeminen, seksuaali- ja parisuhdeneuvonta esimerkiksi on kätilöiden osaamista. Sen sijaan, että luovutaan osaavista ja kokeneista kätilöistä, voitaisiinkin hoitaa paremmin jo olemassa olevia asiakas- ja potilasryhmiä. Nähdäänkö seksuaaliterveys tärkeänä? Onko sen hoitamiseen varaa, mistä rahat kysyvät taloudesta vastaavat.
Sairaanhoidon haaste on se, että kaikki tulokset eivät näy kvartaalissa, ei edes vuodessa. Tänään seksuaaliväkivaltaa kokenut alkaa voida huonosti ehkä vasta vuosien päästä. Nyt seksitautia sairastava tarvitsee hedelmällisyytensä tueksi hoitoa ehkä vasta kymmenen vuoden päästä. Vastasyntyneen vavan vanhempien parisuhteen tukemiseen käytetty aika näkyy hyvinvointina vuosien ajan. Seksuaaliohjausta urologisella tai kirurgisella osastolla saanut miespotilas hyötyy siitä lopun elämäänsä. Synnyttäjät ansaitsevat kätilön, jolla on enemmän aikaa olla läsnä.
Mistä päättäjä saa malttia resursoida kätilöihin nyt, kun tulos näkyy usein vasta vuosien päästä? Kätilöt ovat olleet aina rohkeita, kun omaa asiakaskuntaa on pitänyt puolustaa, onpa kyse kivunlievitysestä synnytyksessä, aborttioikeudesta tai raskauden ehkäisyn saamisesta kaikkien ulottuville. Sitä rohkeutta tarvitaan edelleen ja nyt entistä enemmän. Oikeus saada tuke aja hoitoa seksuaaliterveyteensä on seksuaalioikeus. Kaikkien ihmisten seksuaalioikeudet ovat jakamattomia ja osa ihmisoikeuksia. Hyvinvointivaltiolla tulee olla varaa hoitaa kansalaisensa hyvin ja oikeaan aikaan myös silloin, kun kyseessä on seksuaali- ja lisääntymisterveys.
-Katriina-
