Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja korona-aika

Terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat yksimielisesti huolissaan epidemian vaikutuksesta kaikkeen muuhun kuin covid-19:ta sairastuneiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja hoitoon. Useat palveluja tuottavat ja järjestävät tahot ovat vähentäneet ei- kiireellisten palvelujen tarjontaa. Monet palveluista olisivat siirrettävissä verkkoon, mutta näin ei kuitenkaan ole aina toimittu. 

Yhä enemmän puhutaan epidemian aikana kasvavasta hoitovelasta. Terveydenhuollon asiakkaat peruvat aikoja ja jättävät osallistumatta esimerkiksi joukkotarkastuksiin koronaviruksen tartunnan pelossa. Lähes kaikki kunnat ajoivat alas synnytysvalmennuksen heti poikkeustilan astuttua voimaan. Yhä useampi ohjattiin omatoimisesti tutustumaan sivustoihin, joissa kerrotaan synnytyksen kulusta. Isien sulkeminen pois osastoilta synnytyksen jälkeen on ollut myös kaikille todella kurjaa ja haastavaa.

On selvää, että koulutettua terveydenhuoltohenkilökuntaa, kokeneita ja osaavia kätilöitä varsinkaan, ei ole reservissä ja helposti otetavissa käytännön työhön. Kun välttämättömään sairastuneiden hoitoon siirretään osaajia, on pakko tietysti jostain tinkiä. Heti poikkeustilan aluksi lopetettiin erityisesti valmentavia ja seulovia palveluja. Raskaana olevilta, lapsilta ja perheiltä tinkiminen poikkeusloissakaan on kuitenkin hyvin lyhytnäköistä. Erityisesti sen vuoksi, että opetuksen siirtyminen pois koulun tiloista koteihin etänä tapahtuvaksi oli jo perheitä kuormittavaa. Naisten ja lasten eriarvoisuus on vaarassa voimistua entisestään. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lasten rokotuksien kattavuus on laskenut, kun aikoja on joko siirretty tai perheet itse ovat peruneet niitä.  Suomen Lääkäriliitto arvioi, että viikkotasolla noin 100 000 käyntiä jää toteutumatta. Hoitamatta jää leikkauksia, varhaisten oireiden tutkimista ja seulontoja. 

Kaikki tämä vaikuttaa myös kätilöiden työhön sairaaloissa. Gynekologisiin hoitoihin päästään myöhemmin kuin normaalioloissa ja pienet vaivat pahenevat ennen kuin niitä aletaan tutkia ja selvittää. Suuri huoli on raskaudenehkäisymenetelmien hankkimisen ja aloittamisen siirtäminen ja raskauden keskeytykseen hakeutumisen viiveet. Epidemiasta voi olla seurauksena ei-toivottuja raskauksia, kun ehkäisyn tarvitsijat eivät saa aikaa ehkäisyneuvolaan. Raskauden keskeytystä tarvitsevat eivät voi myöskään odottaa. Aika ja palvelua on saatava epidemia-aikaankin viiveettä.  Riski saada peruspalveluihin hakeutuessa koronavirustartunta on hyvin pieni. Samaan aikaan riski sairastua vakavasti on huomattavan paljon suurempi, jos varhaista tutkimusta ja hoitoa lykätään koronatartunnan pelossa. 

Maailmanlaajuisesti naisten seksuaaliterveys ja –oikeudet ovat jo kaventuneet, kun koronaepidemian varjolla on rajoitettu esimerkiksi pääsyä raskaudenkeskeytykseen. Suoranaisia naisiin kohdistuvia väkivallan tekojakin on jo valitettavasti nähty. Suomessa riski on myös olemassa, jos ehkäisevistä palveluista leikataan merkittävästi. 

Mitä Kätilöliitto ja joka ikinen kätilö voivat tehdä tilanteen korjaamiseksi? Voimme yhdessä pitää yllä keskustelua hoitovelan kasvun riskistä. Voimme kertoa naisille ja perheille, että tutkimuksiin ja hoitoon hakeutuminen on turvallista myös epidemia-aikaan. Voimme olla mukana kehittämässä etäpalveluja ja omissa verkostoissamme keskustella ehkäisevien palvelujen merkityksestä asiakkaidemme seksuaali- ja lisääntymisterveyden merkityksestä kokonaisterveydelle. Voimme olla sosiaalisessa mediassa aktiivisia ja kertoa, että täällä olemme teitä varten, ei hätää. 

Väsymätön tiedottaminen on nyt entistä tärkeämpää. Kätilöt tekevät työtään lähikontaktissa asiakkaidensa kanssa. Naiset ovat tottuneet puhumaan aroistakin asioista kätilönsä kanssa.  Kätilöön luotetaan. Nyt on aika kulkea naisten rinnalla entistä tiiviimmin sekä rohkaista ja tukea naisia ja heidän perheitään oman ja perheen terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseen ja edistämiseen myös tässä meille kaikille haasteellisessa poikkeustilanteessa. 

Haluan päättää tämän blogin lainaamalla Hanna Kivisaloa ja muistuttamalla, että kätilö on naisen paras kaveri. 

Blogitekstin on kirjoittanut Kätilöliiton puheenjohtaja Katriina

Kuinka monta kätilöä on varaa menettää?

Perinteisesti on ajateltu, että terveydenhuoltohenkilöstöltä eivät työt lopu. Aina tarvitaan sairaanhoitajia ja kätilöitä. Eivät edes nälkävuodet tai sota-aika lopettaneet lasten hankkimista, kätilöillä riitti töitä, vaikka kansakunta koki kovia. Tai ehkä juuri sen vuoksi – lapsi toi mukanaan myös toivon huomisesta.

Toisaalta oikeus päättää lapsen hankinnasta on jokaisen omassa päätäntävallassa oleva asia, josta ulkopuolisen ei ole mahdollista sanoa juuri mitään.

Syntyvyys Suomessa laskee, on laskenut jo jonkin aikaa. Sairaaloiden aloittaessa kustannusten leikkaamisen mietitään, mistä voidaan vähentää? Mikäli kätilö nähdään ainoastaan synnytysten hoitajana, on melko selvää, että leikkuri kohdistuu nimenomaan kätilötyövoimaan.

Kokeneita, sairaalan ja alueensa väestön tuntevia kätilöitä siirretään muille osastoille ja töihin saatesanoilla, että nyt et sitten enää esittele itsesi kätilönä. Urologisella tai kirurgisella osastolla on kuitenkin paljon juuri kätilölle sopivaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen ja hoitamisen työtä. Miksei kätilö voi siis ylpeänä kantaa nimikyltissään sanaa kätilö?

Meidän kaikkien vastuulla on kertoa, mitä kätilö tekee. Synnytys on kaikille selvä asia mutta entäpä muu osaaminen? Seksuaali- ja lisääntymisterveys on jokaisella potilaalla ja asiakkaalla, ja monia asioita voisimme hoitaa, jos meille vain annetaan mahdollisuus, paljon paremmin kuin nykyisin.

Toistuvien keskenmenojen hoitaminen, hedelmällisyyshoidot, seksitautien hoitaminen, seksuaaliväkivaltaa kokeneen hoitaminen ja tukeminen, seksuaali- ja parisuhdeneuvonta esimerkiksi on kätilöiden osaamista. Sen sijaan, että luovutaan osaavista ja kokeneista kätilöistä, voitaisiinkin hoitaa paremmin jo olemassa olevia asiakas- ja potilasryhmiä. Nähdäänkö seksuaaliterveys tärkeänä?  Onko sen hoitamiseen varaa, mistä rahat kysyvät taloudesta vastaavat.

Sairaanhoidon haaste on se, että kaikki tulokset eivät näy kvartaalissa, ei edes vuodessa. Tänään seksuaaliväkivaltaa kokenut alkaa voida huonosti ehkä vasta vuosien päästä. Nyt seksitautia sairastava tarvitsee hedelmällisyytensä tueksi hoitoa ehkä vasta kymmenen vuoden päästä. Vastasyntyneen vavan vanhempien parisuhteen tukemiseen käytetty aika näkyy hyvinvointina vuosien ajan. Seksuaaliohjausta urologisella tai kirurgisella osastolla saanut miespotilas hyötyy siitä lopun elämäänsä. Synnyttäjät ansaitsevat kätilön, jolla on enemmän aikaa olla läsnä.

Mistä päättäjä saa malttia resursoida kätilöihin nyt, kun tulos näkyy usein vasta vuosien päästä? Kätilöt ovat olleet aina rohkeita, kun omaa asiakaskuntaa on pitänyt puolustaa, onpa kyse kivunlievitysestä synnytyksessä, aborttioikeudesta tai raskauden ehkäisyn saamisesta kaikkien ulottuville. Sitä rohkeutta tarvitaan edelleen ja nyt entistä enemmän. Oikeus saada tuke aja hoitoa seksuaaliterveyteensä on seksuaalioikeus. Kaikkien ihmisten seksuaalioikeudet ovat jakamattomia ja osa ihmisoikeuksia. Hyvinvointivaltiolla tulee olla varaa hoitaa kansalaisensa hyvin ja oikeaan aikaan myös silloin, kun kyseessä on seksuaali- ja lisääntymisterveys.

-Katriina-